Joulukuu on viimein täällä! Olen ehdottomasti jouluihminen ja rakastan kaikkea jouluun liittyvää: koristeita, valoja, ruokia, lahjoja ja lauluja. Mieheni on aika lailla vastakohta, hän ei niinkään piittaa jouluhössötyksestä. Onneksi lapset ovat yhtä innoissaan kuin minä ja voin hössöttää yhdessä heidän kanssaan! Äitinikin on henkeen ja vereen jouluihminen ja lähipiiristä löytyy muutama ystäväkin, joiden kanssa tulee joulun lähestyessä viestiteltyä ja fiilisteltyä mm. lahjoista. Teen nykyään usein lähipiirin aikuisille lahjat itse, esimerkiksi käsitöitä tai itseleivottuja herkkuja, granolaa, joulusinappia tms. Se on mielestäni paljon käytännöllisempää ja persoonallisempaa kuin ostaa jotakin turhaa materiaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea.

Esikoisen synnyttyä innostuin käsitöistä ja opettelin virkkaamaan. Pari vuotta sitten virkkasin kasan joulukoristeita, jotka on tänäkin vuonna nostettu esille. On ihanaa koristella kuusi itsetehdyillä koristeilla! En yleensä osta mitään uusia koristeita ja samat palvelevatkin vuodesta toiseen. Tänä vuonna ostin kuitenkin yhdet uudet jouluvalot, sillä kahtena edellisenä talvena meillä on ollut ulkona vain yhdet valot ja olen haaveillut toisista. Kyseessä on monivärivalot, jotka tilasin mieheltä kysymättä (hän ei siis pidä myöskään jouluvaloista). Virittelin ne etukuistille ja jäin odottamaan isännän reaktiota. ”Ihan hirveät” oli hänen kommenttinsa, eli siis juuri hyvät 😀

Meillä on ollut joka vuosi aito kuusi siitä saakka, kun ollaan tässä talossa asuttu ja tämä on nyt siis neljäs joulu täällä. Ensimmäisinä vuosina ostin korkean ja tuuhean kuusen, mutta viime vuonna ostin ensimmäistä kertaa pienemmän kuusen, joka oli mielestämme aivan riittävä. Niinpä tänäkin vuonna meillä on pieni kuusi. Koristelimme sen lasten kanssa eilen, lasten jouluradion soidessa taustalla. Kaksi kynttelikköä olen nostanut esille, pihalla on muutama lyhty ja esikoinen on teipannut ikkunoihin hänen tekemiään joulukoristeita. Led-tuikkuja asettelimme esikoisen kanssa olohuoneeseen heti iltojen alettua muuttua pimeämmiksi.

Joululeivonnankin suhteen olen innokas, samoin lapset. Erityisesti esikoinen on kiinnostunut leipomisesta ja pienellä avustuksella hän loihtii jo upeat tähtitortut. Piparileivontatalkoot olemme pitäneet nyt kahdesti ja kuopuskin jaksaa jo hienosti keskittyä koristeluun, välillä koristeita maistellen.

Olin yläkoulussa musiikkiluokalla ja luonnollisesti luokkamme valmisteli joka vuosi musiikkiesityksiä joulujuhliin. Soitin lisäksi poikkihuilua ja esiinnyin koulun orkesterin mukana. Lukiossa suoritin musiikkidiplomin ja soolo joulukirkossa kuului osaksi diplomia. Joululaulut ovat aina olleet minulle tosi tärkeitä ja liikutun niistä herkästi kyyneliin saakka. Olen niin onnellinen, että tällä kylällä toimii aktiivinen kyläkuoro, johon kuulun ja olemme jouluisin esiintyneet kylän joulutapahtumassa. Tänä vuonna näyttää pahasti siltä, ettemme vallitsevan tilanteen vuoksi pääse esiintymään ja se on kyllä todella kurja juttu. Toivottavasti vuoden päästä tilanne on normalisoitunut ja pääsemme taas esiintymään!