Blogissa on ollut hiljaista, koska tapani mukaan minulla on ollut taas monta rautaa tulessa. Olen ollut superkiireinen ja ajoittain tosi väsynyt. Sain alkusyksystä töissä neuvoteltua vuoden loppuun saakka 30h/viikko sopimuksen ja tammikuussa pitäisi sitten tehdä taas 100% työaikaa. Avoimen yliopiston kemian kursseista minulla on tällä hetkellä loppusuoralla kolmas kurssi (Energia, reaktiivisuus ja kemiallinen tasapaino) ja sain juuri tietää, että pääsin rimaa hipoen läpi edellisestä kurssista (Atomit, molekyylit ja vuorovaikutukset). Tämä tarkoittaa sitä, että täytyy käydä uusintatentissä yrittämässä arvosanan korotusta, mikä taas tietää lisää lukemista. Tiedostin kyllä, että nelosen arvosana yliopistokursseista on kova tavoite, mutta onnellisestipa olin unohtanut opiskelun vaativan näin paljon aikaa ja energiaa 😅

Lapset ovat perinteisesti nyt syksyllä sairastelleet paljon ja lisäksi molemmilla on päällä voimakas uhmaikä. Nytkin olen heidän kanssaan kotona, koska molemmilla on yskä. Keväällä oli alun perin tarkoitus suorittaa puuttuvat kaksi kemian perusopintojen kurssia, mutta en löytänyt niitä avoimen kurssitarjonnasta. Tämä ei kyllä oikeastaan haittaa, sillä tällä hetkellä tuntuu siltä, että nyt on meneillään liikaa yhtä aikaa ja poltan kynttilää molemmista päistä. Yritän saada näistä kahdesta kurssista arvosanaksi vähintään 4/5 ja sitten saavat opinnot jäädä kevääksi tauolle. Toivon, että puuttuvat kurssit olisi mahdollista suorittaa ensi syksynä, jolloin tilanne olisi opiskelulleni kenties hieman otollisempi, kun lapset ovat taas vähän isompia. Mielestäni nyt täytyy osata kuunnella itseään ja olla armollinen itselleen. En todellakaan halua polttaa itseäni loppuun. Sekin on minulle jo hyvä saavutus, että saan nämä kolme kurssia suoritettua kaiken tämän muun ohessa. Olen sitten taas jokusen askeleen lähempänä haavettani. Toki harmittaa, että alanvaihto viivästyy, mutta on vain asennoiduttava siten, että tämä on väliaikaista eikä tällä asialla ole oikeasti kiire.

No nyt siihen varsinaiseen asiaan! Olin jo aikoja sitten tehnyt tänne hahmotelman talvikenkiin liittyvästä postauksesta ja tilaamani kengät saapuivat tänään kotiovelle! Olen viluvarvas ja pari talvea minulla oli käytössä Pomarin Saanat, jotka valitettavasti hajosivat. Sääli, sillä ne olivat hyvät ja lämpimät. Pomarin kengät halusin tällekin talvelle ja vaihtoehtoina olivat Kota ja Utu, joista jälkimmäisiin päädyin.

Haaveilin mustista, mutta kokoni oli loppunut, joten päädyin näihin kauniisiin ruskeisiin. Mielestäni nämä vastaavat hyvin kokoaan, mutta jos tarvitsee varpaille hivenen lisää tilaa, voi pohjallisen vaihtaa kevyempään.
Näissä on muhkea ja mielettömän pehmeä lammasturkisvuori, joka tuntuu siltä kuin työntäisi jalat pumpuliin. Myös pohjallinen on lammasturkista. Näissä tuskin jäätyy varpaat! Pinta on mokkanahkaa ja talveen suunniteltu kumipohja lupaa hyvät pito-ominaisuudet eli ei tarvitse pelätä pyllähtelyäkään. Tyylikkään mallinsa vuoksi nämä kelpaisivat mielestäni jalkaan myös talven edustustilaisuuksissa. Plussaa myös pidemmästä varresta, sillä itse en osaisi käyttää lyhytvartisia/varrettomia talvikenkiä. Nyt vaan odottelemaan lunta ja pakkaskelejä!

PS. Ollaan miehen kanssa laitettu meidän ahdasta eteistä uuteen uskoon ja siitä kerron tarkemmin seuraavassa postauksessa. Ollaan lopputulokseen nimittäin tosi tyytyväisiä.