Kohti työharjoittelua!

Hoitoalan työt on nyt minun osaltani taputeltu ja viimeinen työvuoro oli viime viikon torstaina. Olo on helpottunut ja samalla myös hieman epäuskoinen: olenko todella päässyt opintojen kanssa jo näin pitkälle? Irtisanoin samassa rytäkässä ammattijärjestöjen jäsenyydet syyllä ” alanvaihto”. Se on kuulkaas menoa nyt! Työharjoittelu Fashion Centerissä alkaa huomenna, iik! Tuntuu uskomattomalta, että hetki, josta olen vain haaveillut ja joka on tuntunut siintävän jossain kaukana tulevaisuudessa, on tässä ja nyt. Hoitajan töiden päättymisen ja uuden ajanjakson alkamisen kunniaksi kävin viimein ottamassa pitkään haaveilemani geelilakkaukset. Nyt on kynnet mintissä! Kiitos Elina / Studio Evii! Oli mukava vaihtaa kuulumisia! Elinakin on alanvaihtaja ja on ennen kosmetologiyrittäjäksi ryhtymistään pitänyt sometiliä liittyen kosmetologiopintoihin ja kauneushoitolahaaveisiin. Nyt hän on siinä pisteessä, että on kosmetologi ja hänellä on oma yritys sekä liiketilat tässä meidän kylällä. Niin ne unelmat vaan käy toteen, kun rohkeasti lähtee niitä kohti! Go Elina, rohkea sinä!

Näistä kynsistä tuli niin kauniit! Kiitos Elina 🥰

Ensimmäinen kurssikin starttasi tänään. Aika hyvin olen nyt lopulta saanut kursseja tälle keväälle: kaksi Laurean jälki-ilmoittautumisen kautta, loput muista korkeakouluista. Kevään kurssit ovat aika pitkälti johtamispainotteisia, joten syksyllä sitten enemmän markkinointia. Kursseja keväälle tuli nyt 27 opintopisteen verran. Kahdesta kurssista ei ole vielä(kään) tullut ilmoitusta, onko minut hyväksytty kurssille vai ei, mutta jos nekin ilmoittautumiset hyväksytään, tulisi keväälle kursseja 35 opintopisteen verran. Tähän päälle sitten yksi 5op hyväksiluku ja harjoittelut 15op/harkka. Päädyin hakemaan toistakin harjoittelupaikkaa, mutta sieltä ei ole kuulunut vielä mitään. Mikäli sattuisin pääsemään sinne, aloittaisin toisen harjoittelun heti tämän ensimmäisen perään ja todennäköisesti se harjoittelu ajoittuisi loppukeväästä syksyyn.

Työkavereiden läksiäislahja 🥰

Olen tänä vuonna mukana järjestämässä muutamia oman kylän tapahtumia. Ensimmäinen tapahtuma, joka on jo keväällä, on uusi ja siitä kerron myöhemmin lisää, kun saadaan hommat lyötyä lukkoon. Toinen tapahtuma on parilta aiemmaltakin vuodelta tuttu Syysmyrsky-musiikkifestivaali, joka järjestetään syksyllä kolmatta kertaa. Tänä vuonna omalta osaltani poikkeuksellista on se, ettei minua nähdä lavalla esiintymässä, sillä punnittuani omat tavoitteeni, resurssini ja jaksamiseni, olen toistaiseksi lopettanut bändihommat eikä minua valitettavasti nähdä enää jatkossa The Ruukkiesin laulajana. Edelleen, tsemppiä ja iso kiitos The Ruukkiesille yhteisistä vuosista: ne olivat varsin mukavia ja opettavaisia aikoja!

Kuva viimeiseltä The Ruukkies keikaltani. Kuva @ Juha Latvala

Sen sijaan näyttelyhommia on luvassa viime vuottakin enemmän Odina Foxin, musiikkivideoiden ja lyhytelokuvien myötä ja helmikuun puolella starttaa yhteistyö musiikkimaailmassa, kun alan opettelemaan musamarkkinointia ja dokkarikuvaamista. Pyrin kehittämään kuvaus- ja editointitaitojani ja harjoittelen näitä taitoja myös oman blogin ja somen puolella. Onneksi tähän on vahva tuki Kellis productionsin kautta! Tulee samalla tehtyä markkinointiportfoliota tulevaa markkinointiuraa varten. Tulettekin varmasti näkemään jatkossa aktiivisempaa sisällöntuotantoa somen puolella, erityisesti videoiden muodossa. Huomenna varmasti somen puolella luvassa ekan harkkapäivän kuulumisia!

Ps. Jos etsit tulevalle viikonlopulle tekemistä, piipahda lauantaina tai sunnuntaina Kellokoskella Hyvinvointimessuilla. Bongasin tapahtuman somesta ja ostin lipun lauantaille. Tarjontaa on TODELLA paljon ja vaikuttaa vallan mielenkiintoiselta! Ja jo etukäteen tiedoksi, jos et ole edelleenkään kuunnellut RunJulietin tuotantoa, suosittelen aloittamaan NYT, koska bändillä on keikka 30.1. On The Rocksissa. Minä ainakin ajattelin mennä katsomaan, tule sinäkin!

Opinnot puolivälissä!

Vuosi 2024 lähenee loppuaan ja alanvaihtoprosessini on hyvällä mallilla. Opintopisteitä on nyt kertynyt sen verran, että opinnot ovat puolivälissä. Yhden syksyn kurssin arviointi enää puuttuu, siten on tasan puolet opintopisteistä suoritettuna. Tästä on hyvä jatkaa! Ainoa vaan, että Laurea heitti hieman ei-toivottuja lisäkapuloita rattaisiin täydentävän osaamisen kurssien suhteen. Jouduin hieman muokkaamaan HOPS:ssa olevaa suunnitelmaani, sillä kaikki keväälle ja syksylle suunnittelemani kurssit eivät toteutuneet niin kuin olin kuvitellut, vaan jouduin hieman vaihtelemaan niiden paikkaa. Noh, hoidin kevään kurssi-ilmoittautumiset ja huokaisin helpotuksesta, että sain kuin sainkin suunnitelmiini sopivia kursseja keväälle. Eipä sittenkään, sillä pian alkoi sähköpostiin tipahdella viestejä, että kurssi-ilmoittautumiseni on hylätty, sillä en mahtunut kursseille. Ööh? Ilmoittauduin neljälle kurssille, joista en mahtunut YHDELLEKÄÄN. Hienoa Laurea! Jatkuvasti on painotettu, että suunnittele etukäteen HOPS mahdollisimman valmiiksi, jotta osaamme suunnitella kursseja opiskelijoiden kiinnostuksen mukaisesti. Olin kyllä suunnitellut, mutta siltikään en näille kursseille päässyt. Pistää kyllä miettimään, onkohan nyt liikaa paikkoja opiskelijoille ja liian vähän kurssitoteutuksia. Noh, mene ja tiedä. Jopa YHDELLE näistä kursseista on lisätty keväälle rinnakkaistoteutus, johon pystyi vielä jälki-ilmoittautumisena ilmoittautumaan. Ilmoittauduin sinne, mutta vielä ei ole selvinnyt, mahduinko sillekään toteutukselle.

Opintojeni pelastukseksi (ja mahdollisen pikaisen valmistumiseni turvaamiseksi) taitaa nyt koitua ristiinopiskelumahdollisuus. Luojan kiitos on tällainenkin optio olemassa! Katsastin siis muiden ammattikorkeakoulujen kurssitarjonnan ja ilmoittauduin sitä kautta kursseille toivoen, että niillä olisi tilaa. Toistaiseksi, olen saanut vahvistuksen ainakin kahdelta kurssilta, että mahduin mukaan. Huh! Keväälle on siis luvassa varsin monipuolinen kokonaisuus eri ammattikorkeakoulujen kursseja (mm. Karelia AMK, Turku AMK ja HUMAK) aina luovien alojen rahoituksesta ja markkinoinnista valmentavaan johtamiseen sekä brändimarkkinointiin liittyen. Ihan älyttömän mielenkiintoisia kursseja tulossa!

”Virkeänä” menossa klo seiskaan töihin. Näitä seiskan aamuja ei tule kyllä ikävä 😅

Nyt, kun syksyn opinnot on paketissa, on ollut hämmentävää huomata, miten paljon on yhtäkkiä aikaa tehdä kaikkea muuta. Ei tarvitse joka ilta ja viikonloppu istua koneen äärellä lukemassa ja näpyttelemässä. Hämmentävää. Hoitoalan töitä minulla on jäljellä enää kaksi viikkoa, yhteensä kuusi työpäivää, koska joulu pyhineen tuo mukanaan ylimääräisiä vapaapäiviä. Tammikuukin jo häämöttää ja sitten pääsen starttailemaan markkinointiharjoittelua muotimaailmassa sekä hyppäämään musamaailman markkinointiin. Toivottavasti tämä poikisi lisää yhteistöitä bändien kanssa, erityisesti metallimusiikin puolelta, sillä veri vetää metallimusiikin pariin. Haaveilen lauluvalmennuksen jatkamisesta ja täytynee hyvissä ajoin taas laittaa varauksia tulille, kun lauluvalmentajani Sara palaa joululomaltaan.

Kävin kokeilemassa äänimaljarentoutusta ja samalla tuin oman kylän yrittäjää, Hanna-Kaisaa / Ruukin maljat. Olipa mahtava kokemus ja erityisesti shamaanirummun ääni teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Taidan tarvita oman rummun 😍

Myös leffapuoli on saanut uutta tuulta alleen. Hain taannoin mukaan Odina Foxiin ja sain kuin sainkin rooliin heidän neljännestä elokuvastaan sekä elokuvaan liittyvästä sarjasta. Ensimmäiset kuvaukset olivat tällä viikolla ja meininki oli MAHTAVA. Heillä on vallan sydämellinen tiimi ja kuvauksissa oli todella yhteisöllinen ja kannustava tunnelma. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kameran eteen. Voi että nautin siitä! Ensi vuodelle lisää näyttelemistä, kiitos! Odina Foxin myötä myös englanninkielen taitoni saa kaipaamaani treeniä, sillä vuorosanat ovat englanniksi ja myös kuvauksissa puhutaan pääasiassa englantia. Käy kurkkaamassa leffaporukan meininkejä heidän somessaan. Polkaistiin muuten tässä omalla kylällä myös porukalla käyntiin eräs vallan yhteisöllinen projekti, josta tulette kuulemaan myöhemmin, kunhan saadaan ajankohtia lyötyä lukkoon. Kellis-trilogian kuvauksetkin jatkuvat osaltani pian.

Tänä jouluna taivuin muovikuuseen. Ihan söpö tuli tästäkin!

Tämän vuoden aikana olen saanut tutustua aivan ihaniin ja inspiroiviin luovan alan ihmisiin ja tunnen syvää kiitollisuutta heitä jokaista kohtaan. Kiitos näistä kohtaamisista, keskusteluista, ajatuksien vaihtamisesta ja kannustuksesta. Ne ovat olleet minulle kaikki ihan todella merkityksellisiä. Olen viime vuosien saatossa käynyt läpi valtavan henkisen kasvun prosessin. Sen sijaan, että olisin negatiivinen ja kadehtisin muiden saavutuksia tai vatvoisin sitä, mitä muut minusta ajattelevat, olen vuosien saatossa haudannut oppimani negatiivisen ajattelun mallin ja kääntänyt ajatukseni kohti positiivisuutta. Minua kyllästyttää erityisesti suomalaisten negatiivinen ja kateellinen suhtautuminen kaikkeen enkä halua olla osa sitä porukkaa, joka on jumissa tällaisessa ajatusmallissa. Haluan jatkaa löytämälläni positiivisella polulla ja kannustaa itseni lisäksi myös muita sekä iloita heidän kanssaan heidän onnistumisistaan ja saavutuksistaan. Olen aina tuntenut itseni outolinnuksi enkä oikein koskaan ole tuntenut kuuluvani ja sopivani mihinkään porukkaan. En myöskään nuorempana ole aina uskaltanut olla täysin oma itseni. Viihdyn yksin, mutta ajoittain olen elämäni aikana tuntenut itseni todella yksinäiseksi. Yksi ensi vuoden tavoitteistani onkin löytää ympärilleni lisää samanhenkisiä oman tiensä kulkijoita, jotka rohkeasti ovat omia itsejään ja antavat luovuutensa ja rohkeutensa näkyä ja kuulua!

Ensi vuodelle olisi haaveissa myös toteuttaa muutamia matkoja. Ajateltiin miehen kanssa, että viedään lapset käymään Lapissa (en ole itsekään koskaan käynyt siellä) ja keväällä toivottavasti toteutuu haave siitä, että pääsisin ystävän kanssa reissuun. Ensi syksynä meillä on miehen kanssa 10v hääpäivä ja olemme haaveilleet pitkästä viikonloppureissusta ihan kahdestaan.

Mukavaa joulun aikaa kaikille ja tuokoon tuleva vuosi mukanaan meille kaikille uusia upeita seikkailuja! Muistakaa tyypit unelmoida ja mennä rohkeasti kohti haaveitanne! Niin minä ainakin aion (edelleenkin) tehdä.