Huomaan, etten ole aikoihin päivittänyt blogiin mitään. En oikein ole löytänyt inspiraatiota enkä sopivaa aihetta. Tällä hetkellä olen ollut nyt puoli vuotta samassa työpaikassa, edelleen hoitoalalla, mutta jälleen uusien haasteiden äärellä. Valitettavasti en edelleekään ole unelmatyössäni. Päädyin lopulta myös aloittamaan tänä syksynä tradenomiopinnot verkko-opintoina avoimen AMK:n kautta ja pian on kasassa n. 30 op. Kesään mennessä pitäisi olla suoritettuna ensimmäisen vuoden opinnot eli n. 60 op ja sitten voin hakea tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän haussa. Täytyy sanoa, että tahti on aika hurjaa, kun teen kuitenkin 100 % työaikaa ja opinnot etenevät samaan tahtiin 100 % päiväopiskelijoiden kanssa. Opinnot toteutuvat täysin verkossa ja luennot pidetään iltaisin Zoomin kautta, joten opiskelu onneksi onnistuu täysin kotoa käsin. Tähän päälle minun ja muun perheen harrastukset, niin ei kyllä tarvitse miettiä, mitä tekisi vapaa-ajallaan. Sana ”ruuhkavuodet” on todellakin erittäin kuvaava termi tämän hetkiselle elämäntilanteelleni 😀

Laulan edelleen samassa harrastebändissä, jossa olen laulanut nyt jokusen vuoden. Olen tänä vuonna löytänyt rohkeutta ja inspiraatiota alkaa kirjoittamaan omia lyriikoita ja nyt näyttäisi siltä, että ainakin joistakin niistä on pian tulossa ihan oikeita biisejä! Tuntuu uskomattomalta, sillä kärsin laulamisen kanssa aivan valtavasta huijarisyndroomasta. Se on alkanut onneksi edes vähän helpottaa, kun minulle vinkattiin aivan upeasta lauluvalmentajasta, jolta olen keväällä ehtinyt jokusen oppitunnin saamaan. Olemme keikkailleet jonkun verran pubeissa ja yksityistilaisuuksissa ja esiintyminen on kyllä koukuttavaa puuhaa. Olisipa ihanaa, jos tätä hommaa voisi tehdä enemmän ja suuremmassa mittakaavassa. Toivon, että aikataulukiireet helpottaisivat hieman, jotta pääsisin palaamaan lauluvalmennuksen pariin, koska siitä on ollut monessa suhteessa valtavan paljon hyötyä.

Lauluvalmennus on antanut itsevarmuutta, itseluottamusta ja rohkeutta. Lisäksi se, että bändimme heitti kevään aikana useamman keikan, toi rentoutta ja varmuutta omaan esiintymiseeni. Töitä näiden asioiden ja laulutekniikan saralla on kuitenkin vielä paljon tehtävänä ja se työstäminen jatkuu varmasti lopun elämää. Nyt ollaan ehdottomasti matkalla oikeaan suuntaan! Lisäksi olis kiva saada jotkut mageet promokuvat bändistä sekä minusta ja olenpa haaveillut musiikkivideostakin. Kuten eräs kokeneempi laulaja minulle kerran sanoi, että ”esiintymään oppii esiintymällä satoja ja taas satoja kertoja”. Tämän postauksen päätän taiteellisempaan kuvaan Kellokosken taiteiden yön upeasta kukkainstallaatiosta, joka oli Veera Falckin käsialaa! Kerrassaan upea, vai mitä?