Olin lapsena suoraan sanottuna surkea käsitöissä, oikea kässäopen painajainen! Muistan ikuisesti, kun alakoulun tekstiilityötunnilla piti virkata hiiri ja en tajunnut koko hommasta yhtään mitään. Opettaja kierteli luokassa ja joka kierroksella joutui pysähtymään kohdalleni selventämään, kuinka niitä silmukoita kuuluu tehdä. Hammasta purren, kiukunkyynel silmäkulmassa istuin sitten erään koulupäivän päätteeksi käsityöluokassa opettajan kanssa virkkaamassa sitä hemmetin hiirtä. Muut olivat saaneet hiirensä oppituntien puitteissa valmiiksi ja itselläni oli vielä pahasti kesken. Hiiri oli tarkoitus antaa lahjaksi äidille tai isälle ja minä heitin omani roskikseen, sillä se näytti perfektionistin silmin katsottuna aivan järkyttävältä: silmukat olivat paikoitellen aivan liian löysiä ja täytteenä ollut vanu pursusi ulos rumasti. Vihasin virkkausta eivätkä käsityöt muutenkaan olleet minun juttuni ja oli selvää, että heti, kun sai valita, ottaisin teknisen työn kurssin, sillä tykkäsin kovasti puutöistä.

Jotain kuitenkin tapahtui esikoisen synnyttyä, sillä löysin kuin löysinkin innostuksen käsitöitä (ja suureksi hämmästyksekseni juurikin virkkausta) kohtaan! Katselin Youtubesta virkkausvideoita, ostin koukkuja ja lankoja ja päätin tarttua härkää sarvista. Ensimmäinen valmis työ taisi olla pieni amigurumi-pupu, joka on tyttärelläni vieläkin tallessa. Sen jälkeen alkoi valmistua kaikenlaista: tuttinauhapöllöjä, meikkipusseja, hiuspantoja, sisustus- ja joulukoristeita, lasinalusia ja nyt viimeisimpänä nukkeja. Olen käyttänyt enimmäkseen netistä löytämiäni ilmaisia ohjeita, mutta tänä vuonna on tullut ostettua muutama maksullinen ohje. Etsystä löytyy vaikka mitä ihanaa ja ainakin ne ohjeet, jotka olen itse sieltä ostanut, ovat olleet todella selkeitä ja helppoja.

Virkkauksen lisäksi olen opetellut myös makramee-solmeilua ja käsieni kautta on valmistunut mm. seinävaatteita, amppeleita ja korvakoruja. Youtuben kautta opettelin tämänkin taidon. Suosikkilankojani ovat ehdottomasti pehmeät Sofia Knotter-langat sekä Lankavan Moppari, joka on helposti käsiteltävä lanka ja sitä löytyy useissa väreissä. Sofia Knotterin verkkokaupasta olen ostanut myös kaikki korvakorutarvikkeet.

• 

Kierrätysnahkatyöt ovat myös herättäneet kiinnostukseni. Ostin kerran kirppikseltä edullisesti aitoa mustaa nahkaa olevan takin, jota olen leikellyt paloiksi ja näistä pienistä palasista on syntynyt paperista leikattujen sapluunoiden avulla mm. nahkarusettipompuloita ja innostuinpa tekemään pääkalloaiheiset korvakorutkin. Alun perin tarkoituksena oli tehdä nahkaiset tossut lapsilleni. Ohjeenkin löysin eräästä blogista valmiiksi, mutta se projekti ei koskaan edennyt loppuun saakka. Ongelmaksi muodostui se, ettei minulla ole omaa ompelukonetta, vaan lainaan tarvittaessa äitini konetta. Se ei kuitenkaan ole oikein soveltuva nahkaompeluun enkä ole vielä saanut perusteltua itselleni oman ompelukoneen ostamista.

Tästä päästäänkin ompeluaiheeseen! Käsitöistä ompeleminen on aina ollut mielestäni ihan mukavaa hommaa ja se sujui koulussakin (ainakin sen vähän, mitä sitä tarvitsi pakollisilla kursseilla opetella ja osata). Pari vuotta sitten opettelin ompelemaan perus leggingsit ja muutamat sellaiset tuli esikoiselle tehtyä. Olisin halunnut tehdä myös paitoja, mutta päänteiden ompeleminen ei tuottanut riittävän hyvää lopputulosta heti ensi yrittämällä, niin paitatehdas meni jäihin ja keskityin leggingseihin. Ompelemisen opettelua haluaisin vielä joskus jatkaa! Ja ehkä sitten sen oman ompelukoneen ostaminen olisi perusteltua. Anopilta on muuten yhä lainassa saumuri, jota opin auttavasti käyttämään, mutta ehkä senkin laitteen sielunelämään täytyisi paneutua hieman tarkemmin, jotta siitä saisi kaiken ilon irti.

Käsitöiden osalta haaveena olisi vielä neulomisen salojen opettelu. Villasukkia ei huvita tehdä, koska niitä tulee anopin kautta riittävästi, mutta norjalaisen villapaidan tekeminen houkuttelisi! Myös neulotut pipot ja huivit tulisivat tarpeeseen.