Unelmien toteutumista

Huh mikä viikko takana! Pääsin mukaan ihan käsittämättömän upeaan projektiin, josta on kyllä aivan pakko kirjoittaa tännekin. Oletko kuullut Jurassic Parkinson -nimisestä taidekollektiivista? Jos et, suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Kokoonpanoa luotsaa Jukka Saarela ja löysin tieni mukaan heidän sheikkailuunsa. Olipahan mieletöntä!

Raaseporin kuvauksissa sain olla linnanneito.

Jurassic Parkinsonilla on tälläkin hetkellä käynnissä kesäkampanja 2024. Kyseessä on joukkorahoituskampanja, jossa tavoitteena on kuvata neljän päivän aikana peräti kolme(!) musiikkivideota. Yksi pitkäaikaisista haaveistani toteutui, kun osallistuin sekä Robin Hoodin että Sydänten työmaan kuvauksiin näyttelijänä ja maskeeraajana. Musavideolla esiintyminen oli vielä huikeampaa kuin olin kuvitellut enkä malta odottaa lopputuloksia. Tunnen itseni etuoikeutetuksi enkä voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuutta, jota olen kokenut tällä viikolla saadessani olla mukana näin turvallisessa, kannustavassa ja positiivisessa sekä ennen kaikkea taitavassa porukassa. Olen saanut tutustua ihan mahtaviin tyyppeihin ja juuri nyt tuntuu siltä, että ihan kaikki on mahdollista ja ovet ovat auki joka suuntaan.

Robin Hood -videon kuvaukset olivat kyllä todella eeppistä settiä. Ensinnäkin, puitteina Raaseporin linna ja toisekseen, puvustus ja rekvisiitat olivat jotain aivan uskomatonta! Linnanneidon mekkoja, kuningasperheen asut, ritareita, haarniskoja, you name it. Jo pelkästään se, että näyttelijäkaarti koostui useista kymmenistä henkilöistä sai aikaan sen, että tuntui, kun oltaisiin oltu jotakin maailmanluokan elokuvaa kuvaamassa. Muutama mukana ollut henkilö otti aivan upeita kuvia kuvauksien lomassa ja ilokseni sain luvan jakaa niitä täällä blogin puolella, jotta tekin pääsette ihastelemaan tätä kaikkea kuvien välityksellä.

Kuvan ottanut Timo Heiskala.
Kuvan ottanut Riku Kuusisto.
Kuvan ottanut Timo Heiskala.
Kuvan ottanut Timo Heiskala.
Kuvan ottanut Timo Heiskala.
Kuvan ottanut Timo Heiskala.

Olen nyt toista viikkoa kesälomalla ja edessä olisi vielä toiset pari viikkoa. Suoraan sanottuna mua masentaa jo etukäteen palata parin viikon päästä päivätöiden pariin. Toisaalta, olen saanut lisävahvistusta siitä, että luova ala on mun juttu ja uskon, että löydän vielä paikkani luovan työn ääreltä. Seuraavaksi tartun hanakasti mahdollisiin uusiin projekteihin ja edistän taka-alalla olevia projekteja, kuten ääninäytedemon työstämistä. Nyt, kun elokuva- ja musavideohaaveet ovat toteutuneet (ja näitä lisää, kiitos!), suuntaan katseeni ääninäyttelijäunelman toteuttamiseen. Lisäksi lähiaikoina on taas elokuvahommia luvassa, kun eräs lyhytelokuvaprojekti pyörähtää käyntiin.

Kevään erillishaku avoimen väylän AMK-opiskelijoillekin tuli ja meni ja sain hakemani opiskelupaikan eli olen nyt sitten ihan virallisesti 2. vuoden tradenomiopiskelija. Siistii! Syksyllä on edessä neljä enkunkielistä kurssia ja ne ovat viimeiset perusopintoihin liittyvät kurssit. Ensi keväänä alkavatkin sitten jo syventävät opinnot. Tarkoitus olisi syventyä henkilöstöjohtamiseen, mutta juuri nyt on alkanut tuntua siltä, että saattaisin hyötyä enemmän markkinointiin liittyvistä kursseista. Tapahtumien ja erilaisten taideprojektien käynnistäminen, rakentaminen ja luotsaaminen kiinnostaisivat kovasti. Noh, katsotaan. Onneksi tässä on vielä aikaa suunnitella.

Elokuussa jatkuu taas puurtaminen 🤓

Bändin kanssa on tulossa muutama keikka elokuussa. Esiinnymme Tuusulan taiteiden yössä 9.8. sekä 24.9. Syysmyrsky-festivaaleilla. Syysmysky järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna ja nyt mennään samalla kaavalla uudelleen eli tapahtuma järjestetään Kellokoskella Männistön lavalla. Tapahtuma on maksuton ja toteutetaan piknik-hengessä eli ei muuta kuin tapahtuma kalenteriin ylös, omat juomat ja eväät messiin ja nauttimaan laajentuneesta bändikattauksesta.

Kävin taannoin kuvailemassa tytärtäni ja hänen ystäväänsä tutuissa Kellokosken maisemissa. Tytär aloittaa syksyllä tankotanssin rinnalla cheerleadingin ja kaikenlaisia hyppyjä ja nostoja on treenailtu yksin ja porukassa pitkin kesää 🤸🏼‍♀️

Kesäloma häämöttää

Kevät on ollut täynnä puuhaa ja muutaman viikon kuluttua edessä häämöttää kesäloma. Ai että! Kuten sanottu, kevät on ollut vauhdikas. Opintojen suhteen piti ottaa loppukiri, sillä toukokuussa oli lyhyen aikaa auki erillishaku tutkinto-opiskelijaksi. Jotta pääsee tutkinto-opiskelijaksi, on opintoja suoritettava vähintään 60op. Onnistuin kuin onnistuinkin suorittamaan tämä lukuvuoden aikana huimat 68op! Vitsit, että olen ylpeä itsestäni! Lisäksi tässä oli keväällä kuopuksen esikoulun päättäjäiset, esikoisen harrastuksen kevätnäytös ja molempien lasten syntymäpäivät. Syksyllä alkaa uusi arki, kun molemmat lapset ovat koululaisia eikä ketään tarvitse enää kuskailla päiväkotiin. Tätä on odotettu!

Tästä on hyvä jatkaa syksyn kursseille. Yhtäkään kesäkurssia en jaksanut ottaa.

Pääsin myös toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani, nimittäin pääsin näyttelemään elokuvassa! Kellis-tiimimme osallistui Uneton48-lyhytelokuvahaasteeseen. Kellis productions -yrityksen takana hääräävä media-alan taituri Aarne Kempas haali kasaan upean joukkueen taitavaa porukkaa (johon kuuluivat Aarnen lisäksi mm. ääni- ja musiikkivelho Mitro Kylliäinen/Kung Fu Audio ja monitaituri Joonas Wikström) ja minäkin noviisina pääsin osaksi tätä huikean inspiroivaa kisaa. Lisäksi vastanäyttelijäni Jukka Linna tarjosi meille varsin inspiroivat kuvauspuitteet ja taikoi meille tyhjästä käsikirjoituksen. Täytyy sanoa, että näytteleminen oli ihanaa ja tuntui yllättävän luontevalta. Olin varma, että menen kipsiin, kun kamera tulee lähelle ja porukkaa häärii seuraamassa, mutta tilanne olikin todella mukava ja kameran edessä oli helppo olla. Meillä oli ihana työryhmä ja kaikki kannustivat ja tukivat toisiaan. Ihan mahtava kokemus ja seuraavan viikon lentelinkin pää pilvissä toivoen, että tällaisia projekteja tulisi lisää. Lyhytelokuvamme TIC-TAC-TOE löytyy tämän linkin takaa. Käykäähän katsomassa meidän taiteellista ja mystistä pläjäystä, joka on muuten ehdolla Swedish International Film Festivaleilla. Niin jännää!

Behind the scenes. Kuva Timo Heiskala.
Behind the scenes. Kuva Timo Heiskala. Kelliksellä on hienot, historialliset puitteet kuvata elokuvia ja täällä onkin kuvattu vaikka ja mitä 🙂
Behind the scenes. Kuva Aarne Kempas.

Kävin myös vihdoin ottamassa uuden tatuoinnin. Tällä kertaa halusin vesiväritekniikalla tehdyn kuvan ja tämän tyylin taitajia löytyy Suomesta verrattaen vähän. Löysin jonkun aikaa sitten Instagramista Scarletin, BluePunk Tattoon omistajan, jonka kädenjälki on juuri sellaista, mitä olen hakenut. Lähetin hänelle viestillä idean, josta hän innostui. Olen Harry Potter fani ja nyt reidessäni komeilee mystinen thestral ❤ Kuvaan tulee vielä myöhemmin jatkoa, mutta olen ensin tässä välissä menossa toiselle tatuoijalle toteuttamaan hieman erilaista kuvaa käsivarteeni.

Tässä mun thestral tuoreeltaan. Kuvan siis suunnitellut Scarlet/BluePunk Tattoo.

Kotonakin on saatu vähän projekteja eteenpäin. Saatiin viimein aikaiseksi vaihtaa kodinhoitohuoneen taso uuteen (vanha oli kostunut ja repsotti ikävästi) sekä tilattua ja asennettua uudet liukuovet eteisen vaatekaappiin. Pihallekin saatiin hommattua ja kasattua uusi, iso istutuslaatikko, jossa kasvaakin jo mm. kukkia, salaattia ja yrttejä. Lämpökompostorikin saatiin hommattua. Nyt pohdimme terassilautojen uusimista, kun meidän terassi alkaa vedellä viimeisiään. Laudat ovat halkeilevia ja aina joku meistä joutuu kaivamaan tikkua jalkapohjastaan.

Täytyy sanoa, että odotan tulevaa lomaa todella paljon. On ihanan vapauttavaa, kun nyt ei ole mitään koulutehtäviä ja on enemmän aikaa luoville jutuille. Lasten kanssa on tarkoitus käydä ainakin laivalla, uimassa, PuuhaParkissa, appivanhempien mökillä sekä vanhempieni asuntovaunulla. Lapset viettävät yhden viikon mökillä isovanhempien kanssa ilman meitä, kun ollaan isännän kanssa töissä. Sillä viikolla yritetään päästä kaksin ainakin pyöräilemään, suppailemaan ja syömään. Lisäksi näyttäisi siltä, että seuraava rooli lyhytelokuvassa mahdollistunee jo tulevan kesän/syksyn aikana. En malta odottaa!

Joululoma

Ah, viimein on tullut aika hiljentyä perheen kanssa joulun äärelle! Syksy on ollut tiukka koulun (ja töiden suhteen), mutta tällä hetkellä opintorekisterissä komeilee tämän syksyn aikaansaannos: 31 suoritettua opintopistettä. Vitsit, että olen tyytyväinen itseeni! Ilmoittauduin kevään kursseille ja sieltä olisi tulossa toiset reilu 30 op, jonka jälkeen minun on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta, juuri niin kuin olin suunnitellutkin.

Olen saanut kuulla tänä vuonna (opiskelu- ja urasuunnitelmiini liittyen) erinäisiä epäilyjä ja neuvoja milloin keneltäkin, mutta olen kaikesta huolimatta päättänyt pitää pääni ja jatkaa valitsemallani tiellä, intuitiooni luottaen ja itse omat ratkaisuni tehden. Toisaalta, olen myös saanut ensimmäisiä palautteita blogiini liittyen ja se on ollut sykähdyttävää. On mukava tietää, että blogia luetaan, muutkin pohtivat samoja asioita ja että moni muukin miettii yhä samaa isoa kysymystä: mikä minusta tulee isona. Toivottavasti minunkin tekstini herättää jonkun kohdalla samoja fiiliksiä siitä, että kiva, kun ei ole ainoa. Tässä meidän kylällä on paljon upeaa pöhinää ja toimintaa, johon olisi mahtava antaa panoksensa ja toivonkin, että opinnot mahdollistaisivat sen, että pääsisin mukaan mielenkiintoisiin projekteihin.

Työn äärelle palaan tammikuussa, sillä nyt pidän palkatonta lomaa, joka jatkuvien sairauspoissaolojen tuoman työtaakan ja iltaisten opiskeluiden jälkeen tuntuu tarpeelliselta. Lasten kanssa ollaan puuhailtu jouluisia juttuja: ollaan maalattu joulupalloja akryylimaaleilla, leivottu pipareita ja torttuja sekä tehty kortteja. Lahjat on edelleen paketoimatta ja se pitäisi onnistua tekemään mahdollisimman salassa illalla lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi kaikki siihen liittyvät jäljet tulee piilottaa huolellisesti, sillä erityisesti tuo meidän tokaluokkalainen on erittäin tarkkasilmäinen ja huomaa aivan kaiken. Saa nähdä, onnistunko salaisissa tonttupuuhissa vai joudunko sepittelemään erinäisiä tarinoita peitelläkseni jälkiäni 😀 Tänään on paketoinnin lisäksi luvassa vielä joulutortut ja kinkun paisto! Huomenna lapset varmasti haluavat tehdä ja koristella vielä satsin pipareita.

Harrastuksien osalta syksy on ollut selvästi hiljaisempi. Ratsastamassa olen käynyt lähes joka viikko, mutta tunteja en ole ottanut yhtäkään. En ole löytänyt aikaa ottaa lauluvalmennustakaan, sillä illat ovat menneet paljolti opiskelun parissa ja keväällekään ei ole luvassa helpotusta sen tiimoilta. Bändillä ei ole nyt ollut loppuvuodesta ollut keikkaa, mutta näyttäisi siltä, että tämä korjaantunee alkuvuodesta. Lisäksi omat biisit ovat nytkähtäneet eteenpäin ja niitä olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan. Olen kirjoittanut sanat kahteen kappaleeseen ja niiden ensiesitystä odotan jännityksellä. Huikeita juttuja siis tulossa!

Uudistinpa tässä syksyn ja talven aikana hiuksenikin! Ensin kävin luottokampaajani Nellin penkissä Bubussa Porvoossa värjäämässä hiukset kuparin sävyisiksi. Kokeilin kyseistä väriä ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että tykkään siitä edelleen tosi paljon! Nellille myös kiitos kuvista!

Seuraavaksi hermostuin todella pitkäksi kasvaneeseen kuontalooni ja päädyin ex tempore varaamaan ajan Järvenpäässä sijaitsevaan MYAHSTYLE-nimiseen kampaamoon, jonne sain ajan viikonloppuna jo samalle päivälle. Nips naps lähti tukasta useita kymmeniä senttejä ja lopputulos on todella kevyt ja eloisa! Kiitos vaan Miialle kauniista lopputuloksesta sekä kuvasta! 🙂 Vielä kun oppisin itse tekemään samanlaiset kiharat kuin hän!

Rauhallista joulun aikaa kaikille ja tuokoon uusi vuosi mukanaan ihania asioita meille kaikille!

Pitkä hiljaisuus

Huomaan, etten ole aikoihin päivittänyt blogiin mitään. En oikein ole löytänyt inspiraatiota enkä sopivaa aihetta. Tällä hetkellä olen ollut nyt puoli vuotta samassa työpaikassa, edelleen hoitoalalla, mutta jälleen uusien haasteiden äärellä. Valitettavasti en edelleekään ole unelmatyössäni. Päädyin lopulta myös aloittamaan tänä syksynä tradenomiopinnot verkko-opintoina avoimen AMK:n kautta ja pian on kasassa n. 30 op. Kesään mennessä pitäisi olla suoritettuna ensimmäisen vuoden opinnot eli n. 60 op ja sitten voin hakea tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän haussa. Täytyy sanoa, että tahti on aika hurjaa, kun teen kuitenkin 100 % työaikaa ja opinnot etenevät samaan tahtiin 100 % päiväopiskelijoiden kanssa. Opinnot toteutuvat täysin verkossa ja luennot pidetään iltaisin Zoomin kautta, joten opiskelu onneksi onnistuu täysin kotoa käsin. Tähän päälle minun ja muun perheen harrastukset, niin ei kyllä tarvitse miettiä, mitä tekisi vapaa-ajallaan. Sana ”ruuhkavuodet” on todellakin erittäin kuvaava termi tämän hetkiselle elämäntilanteelleni 😀

Laulan edelleen samassa harrastebändissä, jossa olen laulanut nyt jokusen vuoden. Olen tänä vuonna löytänyt rohkeutta ja inspiraatiota alkaa kirjoittamaan omia lyriikoita ja nyt näyttäisi siltä, että ainakin joistakin niistä on pian tulossa ihan oikeita biisejä! Tuntuu uskomattomalta, sillä kärsin laulamisen kanssa aivan valtavasta huijarisyndroomasta. Se on alkanut onneksi edes vähän helpottaa, kun minulle vinkattiin aivan upeasta lauluvalmentajasta, jolta olen keväällä ehtinyt jokusen oppitunnin saamaan. Olemme keikkailleet jonkun verran pubeissa ja yksityistilaisuuksissa ja esiintyminen on kyllä koukuttavaa puuhaa. Olisipa ihanaa, jos tätä hommaa voisi tehdä enemmän ja suuremmassa mittakaavassa. Toivon, että aikataulukiireet helpottaisivat hieman, jotta pääsisin palaamaan lauluvalmennuksen pariin, koska siitä on ollut monessa suhteessa valtavan paljon hyötyä.

Tämä kuva on napattu meidän kylän bändien yhteisiltä festareilta. Kuva: Juho Niemelä

Lauluvalmennus on antanut itsevarmuutta, itseluottamusta ja rohkeutta. Lisäksi se, että bändimme heitti kevään aikana useamman keikan, toi rentoutta ja varmuutta omaan esiintymiseeni. Töitä näiden asioiden ja laulutekniikan saralla on kuitenkin vielä paljon tehtävänä ja se työstäminen jatkuu varmasti lopun elämää. Nyt ollaan ehdottomasti matkalla oikeaan suuntaan! Lisäksi olis kiva saada jotkut mageet promokuvat bändistä sekä minusta ja olenpa haaveillut musiikkivideostakin. Kuten eräs kokeneempi laulaja minulle kerran sanoi, että ”esiintymään oppii esiintymällä satoja ja taas satoja kertoja”. Tämän postauksen päätän taiteellisempaan kuvaan Kellokosken taiteiden yön upeasta kukkainstallaatiosta, joka oli Veera Falckin käsialaa! Kerrassaan upea, vai mitä?

Poikani nappaama kuva minusta kukkasateessa 😍