Alanvaihto

Kohti työharjoittelua!

Hoitoalan työt on nyt minun osaltani taputeltu ja viimeinen työvuoro oli viime viikon torstaina. Olo on helpottunut ja samalla myös hieman epäuskoinen: olenko todella päässyt opintojen kanssa jo näin pitkälle? Irtisanoin samassa rytäkässä ammattijärjestöjen jäsenyydet syyllä ” alanvaihto”. Se on kuulkaas menoa nyt! Työharjoittelu Fashion Centerissä alkaa huomenna, iik! Tuntuu uskomattomalta, että hetki, josta olen vain haaveillut ja joka on tuntunut siintävän jossain kaukana tulevaisuudessa, on tässä ja nyt. Hoitajan töiden päättymisen ja uuden ajanjakson alkamisen kunniaksi kävin viimein ottamassa pitkään haaveilemani geelilakkaukset. Nyt on kynnet mintissä! Kiitos Elina / Studio Evii! Oli mukava vaihtaa kuulumisia! Elinakin on alanvaihtaja ja on ennen kosmetologiyrittäjäksi ryhtymistään pitänyt sometiliä liittyen kosmetologiopintoihin ja kauneushoitolahaaveisiin. Nyt hän on siinä pisteessä, että on kosmetologi ja hänellä on oma yritys sekä liiketilat tässä meidän kylällä. Niin ne unelmat vaan käy toteen, kun rohkeasti lähtee niitä kohti! Go Elina, rohkea sinä!

Näistä kynsistä tuli niin kauniit! Kiitos Elina 🥰

Ensimmäinen kurssikin starttasi tänään. Aika hyvin olen nyt lopulta saanut kursseja tälle keväälle: kaksi Laurean jälki-ilmoittautumisen kautta, loput muista korkeakouluista. Kevään kurssit ovat aika pitkälti johtamispainotteisia, joten syksyllä sitten enemmän markkinointia. Kursseja keväälle tuli nyt 27 opintopisteen verran. Kahdesta kurssista ei ole vielä(kään) tullut ilmoitusta, onko minut hyväksytty kurssille vai ei, mutta jos nekin ilmoittautumiset hyväksytään, tulisi keväälle kursseja 35 opintopisteen verran. Tähän päälle sitten yksi 5op hyväksiluku ja harjoittelut 15op/harkka. Päädyin hakemaan toistakin harjoittelupaikkaa, mutta sieltä ei ole kuulunut vielä mitään. Mikäli sattuisin pääsemään sinne, aloittaisin toisen harjoittelun heti tämän ensimmäisen perään ja todennäköisesti se harjoittelu ajoittuisi loppukeväästä syksyyn.

Työkavereiden läksiäislahja 🥰

Olen tänä vuonna mukana järjestämässä muutamia oman kylän tapahtumia. Ensimmäinen tapahtuma, joka on jo keväällä, on uusi ja siitä kerron myöhemmin lisää, kun saadaan hommat lyötyä lukkoon. Toinen tapahtuma on parilta aiemmaltakin vuodelta tuttu Syysmyrsky-musiikkifestivaali, joka järjestetään syksyllä kolmatta kertaa. Tänä vuonna omalta osaltani poikkeuksellista on se, ettei minua nähdä lavalla esiintymässä, sillä punnittuani omat tavoitteeni, resurssini ja jaksamiseni, olen toistaiseksi lopettanut bändihommat eikä minua valitettavasti nähdä enää jatkossa The Ruukkiesin laulajana. Edelleen, tsemppiä ja iso kiitos The Ruukkiesille yhteisistä vuosista: ne olivat varsin mukavia ja opettavaisia aikoja!

Kuva viimeiseltä The Ruukkies keikaltani. Kuva @ Juha Latvala

Sen sijaan näyttelyhommia on luvassa viime vuottakin enemmän Odina Foxin, musiikkivideoiden ja lyhytelokuvien myötä ja helmikuun puolella starttaa yhteistyö musiikkimaailmassa, kun alan opettelemaan musamarkkinointia ja dokkarikuvaamista. Pyrin kehittämään kuvaus- ja editointitaitojani ja harjoittelen näitä taitoja myös oman blogin ja somen puolella. Onneksi tähän on vahva tuki Kellis productionsin kautta! Tulee samalla tehtyä markkinointiportfoliota tulevaa markkinointiuraa varten. Tulettekin varmasti näkemään jatkossa aktiivisempaa sisällöntuotantoa somen puolella, erityisesti videoiden muodossa. Huomenna varmasti somen puolella luvassa ekan harkkapäivän kuulumisia!

Ps. Jos etsit tulevalle viikonlopulle tekemistä, piipahda lauantaina tai sunnuntaina Kellokoskella Hyvinvointimessuilla. Bongasin tapahtuman somesta ja ostin lipun lauantaille. Tarjontaa on TODELLA paljon ja vaikuttaa vallan mielenkiintoiselta! Ja jo etukäteen tiedoksi, jos et ole edelleenkään kuunnellut RunJulietin tuotantoa, suosittelen aloittamaan NYT, koska bändillä on keikka 30.1. On The Rocksissa. Minä ainakin ajattelin mennä katsomaan, tule sinäkin!

Opinnot puolivälissä!

Vuosi 2024 lähenee loppuaan ja alanvaihtoprosessini on hyvällä mallilla. Opintopisteitä on nyt kertynyt sen verran, että opinnot ovat puolivälissä. Yhden syksyn kurssin arviointi enää puuttuu, siten on tasan puolet opintopisteistä suoritettuna. Tästä on hyvä jatkaa! Ainoa vaan, että Laurea heitti hieman ei-toivottuja lisäkapuloita rattaisiin täydentävän osaamisen kurssien suhteen. Jouduin hieman muokkaamaan HOPS:ssa olevaa suunnitelmaani, sillä kaikki keväälle ja syksylle suunnittelemani kurssit eivät toteutuneet niin kuin olin kuvitellut, vaan jouduin hieman vaihtelemaan niiden paikkaa. Noh, hoidin kevään kurssi-ilmoittautumiset ja huokaisin helpotuksesta, että sain kuin sainkin suunnitelmiini sopivia kursseja keväälle. Eipä sittenkään, sillä pian alkoi sähköpostiin tipahdella viestejä, että kurssi-ilmoittautumiseni on hylätty, sillä en mahtunut kursseille. Ööh? Ilmoittauduin neljälle kurssille, joista en mahtunut YHDELLEKÄÄN. Hienoa Laurea! Jatkuvasti on painotettu, että suunnittele etukäteen HOPS mahdollisimman valmiiksi, jotta osaamme suunnitella kursseja opiskelijoiden kiinnostuksen mukaisesti. Olin kyllä suunnitellut, mutta siltikään en näille kursseille päässyt. Pistää kyllä miettimään, onkohan nyt liikaa paikkoja opiskelijoille ja liian vähän kurssitoteutuksia. Noh, mene ja tiedä. Jopa YHDELLE näistä kursseista on lisätty keväälle rinnakkaistoteutus, johon pystyi vielä jälki-ilmoittautumisena ilmoittautumaan. Ilmoittauduin sinne, mutta vielä ei ole selvinnyt, mahduinko sillekään toteutukselle.

Opintojeni pelastukseksi (ja mahdollisen pikaisen valmistumiseni turvaamiseksi) taitaa nyt koitua ristiinopiskelumahdollisuus. Luojan kiitos on tällainenkin optio olemassa! Katsastin siis muiden ammattikorkeakoulujen kurssitarjonnan ja ilmoittauduin sitä kautta kursseille toivoen, että niillä olisi tilaa. Toistaiseksi, olen saanut vahvistuksen ainakin kahdelta kurssilta, että mahduin mukaan. Huh! Keväälle on siis luvassa varsin monipuolinen kokonaisuus eri ammattikorkeakoulujen kursseja (mm. Karelia AMK, Turku AMK ja HUMAK) aina luovien alojen rahoituksesta ja markkinoinnista valmentavaan johtamiseen sekä brändimarkkinointiin liittyen. Ihan älyttömän mielenkiintoisia kursseja tulossa!

”Virkeänä” menossa klo seiskaan töihin. Näitä seiskan aamuja ei tule kyllä ikävä 😅

Nyt, kun syksyn opinnot on paketissa, on ollut hämmentävää huomata, miten paljon on yhtäkkiä aikaa tehdä kaikkea muuta. Ei tarvitse joka ilta ja viikonloppu istua koneen äärellä lukemassa ja näpyttelemässä. Hämmentävää. Hoitoalan töitä minulla on jäljellä enää kaksi viikkoa, yhteensä kuusi työpäivää, koska joulu pyhineen tuo mukanaan ylimääräisiä vapaapäiviä. Tammikuukin jo häämöttää ja sitten pääsen starttailemaan markkinointiharjoittelua muotimaailmassa sekä hyppäämään musamaailman markkinointiin. Toivottavasti tämä poikisi lisää yhteistöitä bändien kanssa, erityisesti metallimusiikin puolelta, sillä veri vetää metallimusiikin pariin. Haaveilen lauluvalmennuksen jatkamisesta ja täytynee hyvissä ajoin taas laittaa varauksia tulille, kun lauluvalmentajani Sara palaa joululomaltaan.

Kävin kokeilemassa äänimaljarentoutusta ja samalla tuin oman kylän yrittäjää, Hanna-Kaisaa / Ruukin maljat. Olipa mahtava kokemus ja erityisesti shamaanirummun ääni teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Taidan tarvita oman rummun 😍

Myös leffapuoli on saanut uutta tuulta alleen. Hain taannoin mukaan Odina Foxiin ja sain kuin sainkin rooliin heidän neljännestä elokuvastaan sekä elokuvaan liittyvästä sarjasta. Ensimmäiset kuvaukset olivat tällä viikolla ja meininki oli MAHTAVA. Heillä on vallan sydämellinen tiimi ja kuvauksissa oli todella yhteisöllinen ja kannustava tunnelma. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kameran eteen. Voi että nautin siitä! Ensi vuodelle lisää näyttelemistä, kiitos! Odina Foxin myötä myös englanninkielen taitoni saa kaipaamaani treeniä, sillä vuorosanat ovat englanniksi ja myös kuvauksissa puhutaan pääasiassa englantia. Käy kurkkaamassa leffaporukan meininkejä heidän somessaan. Polkaistiin muuten tässä omalla kylällä myös porukalla käyntiin eräs vallan yhteisöllinen projekti, josta tulette kuulemaan myöhemmin, kunhan saadaan ajankohtia lyötyä lukkoon. Kellis-trilogian kuvauksetkin jatkuvat osaltani pian.

Tänä jouluna taivuin muovikuuseen. Ihan söpö tuli tästäkin!

Tämän vuoden aikana olen saanut tutustua aivan ihaniin ja inspiroiviin luovan alan ihmisiin ja tunnen syvää kiitollisuutta heitä jokaista kohtaan. Kiitos näistä kohtaamisista, keskusteluista, ajatuksien vaihtamisesta ja kannustuksesta. Ne ovat olleet minulle kaikki ihan todella merkityksellisiä. Olen viime vuosien saatossa käynyt läpi valtavan henkisen kasvun prosessin. Sen sijaan, että olisin negatiivinen ja kadehtisin muiden saavutuksia tai vatvoisin sitä, mitä muut minusta ajattelevat, olen vuosien saatossa haudannut oppimani negatiivisen ajattelun mallin ja kääntänyt ajatukseni kohti positiivisuutta. Minua kyllästyttää erityisesti suomalaisten negatiivinen ja kateellinen suhtautuminen kaikkeen enkä halua olla osa sitä porukkaa, joka on jumissa tällaisessa ajatusmallissa. Haluan jatkaa löytämälläni positiivisella polulla ja kannustaa itseni lisäksi myös muita sekä iloita heidän kanssaan heidän onnistumisistaan ja saavutuksistaan. Olen aina tuntenut itseni outolinnuksi enkä oikein koskaan ole tuntenut kuuluvani ja sopivani mihinkään porukkaan. En myöskään nuorempana ole aina uskaltanut olla täysin oma itseni. Viihdyn yksin, mutta ajoittain olen elämäni aikana tuntenut itseni todella yksinäiseksi. Yksi ensi vuoden tavoitteistani onkin löytää ympärilleni lisää samanhenkisiä oman tiensä kulkijoita, jotka rohkeasti ovat omia itsejään ja antavat luovuutensa ja rohkeutensa näkyä ja kuulua!

Ensi vuodelle olisi haaveissa myös toteuttaa muutamia matkoja. Ajateltiin miehen kanssa, että viedään lapset käymään Lapissa (en ole itsekään koskaan käynyt siellä) ja keväällä toivottavasti toteutuu haave siitä, että pääsisin ystävän kanssa reissuun. Ensi syksynä meillä on miehen kanssa 10v hääpäivä ja olemme haaveilleet pitkästä viikonloppureissusta ihan kahdestaan.

Mukavaa joulun aikaa kaikille ja tuokoon tuleva vuosi mukanaan meille kaikille uusia upeita seikkailuja! Muistakaa tyypit unelmoida ja mennä rohkeasti kohti haaveitanne! Niin minä ainakin aion (edelleenkin) tehdä.

NYT se tapahtuu

Operaatio alanvaihto on saanut uuden vaihteen silmään ja kulisseissa on tapahtunut paljon isoja juttuja! Olen koko syksyn ajan etsinyt kuumeisesti markkinoinnin työharjoittelupaikkaa ja lähetettyäni hakemuksia ja kyselyjä n. 20 eri yritykseen, alkoi epätoivo jo iskeä. Olin kuullut opiskelijatovereilta, että sopivan harjoittelupaikan löytyminen on osoittautunut todella pitkäksi ja kiviseksi prosessiksi ja päätin, että aloitan tämän hyvissä ajoin. Ja kappas, pian löysinkin itseni haastattelusta! Aloitan tammikuussa osa-aikaisen harjoittelun muodin markkinoinnin ja tapahtumien parissa ja olen tästä ihan järjettömän innoissani! Koko paikka ja porukka vaikuttaa ihan mielettömän inspiroivalta ja pääsen harjoittelussa hyödyntämään myös valokuvausinnostustani. En malta odottaa.

Työharjoittelun alkaminen tietää myös sitä, etten pysty enää jatkamaan tämän hetkisessä työssäni eli olen viimein irtisanoutunut hoitoalan töistä. Olo on huojentunut, sillä kuten moni tietää, hoitoala on todella tiukassa tilanteessa ja loputtomalta tuntunut työssä joustaminen ja venyminen jatkuvat edelleen. Lisäksi oma työmotivaationi on ollut jo pitkään olematon. Suoraan sanottuna, olen mennyt töihin ainoastaan rahan takia. Tuntuu uskomattomalta, että tammikuussa pääsen viimein käyttämään koulussa saatuja oppeja ja hyödyntämään luovuuttani.

Osa-aikainen harjoittelu sopii elämäntilanteeseeni hyvin, sillä taustalla pyörähtää käyntiin toinenkin projekti, kun liityn erään bändin taustajoukkoihin. Tarkoituksena on, että autan markkinoinnissa, somessa ja toimin yhteyshenkilönä bändin ja media välillä. Lisäksi alamme kuvaamaan bändin juhlavuoteen liittyvää dokumenttia. Ostettiin miehen kanssa juuri meidän digijärkkäriin uusi objektiivi sekä kokonaan uusi kamerakin ja aion hyödyntää molempia urakalla tänä keväänä. Tästä tulee siistiä! Muitakin projekteja on käynnissä ja vireillä, joten ihanaa, kun niillekin vapautuu nyt aikaa. Tämä hyppy tuntemattomaan tuntuu jännittävältä, mutta myös erittäin hyvältä. Vuosi 2025 tulee olemaan työuraani ajatellen hyvin käänteentekevä ja merkittävä.

Tällainen Osmo Pocket 3 kotiutui meille.

Bändin kanssa käytiin heittämässä pikkujoulukeikka ja olipas taas huippua päästä esiintymään. Olin vaan joustavana työntekijänä suostunut menemään lauantaiaamuksi töihin ja neljän tunnin yöunilla oli kyllä aika tiukka päivä. Illalla oli kuitenkin vielä pakko tsempata itsensä paikallispubiin, sillä siellä esiintyi yksi tämän hetken suosikkibändeistäni, RunJuliet. Kyllä oli kova keikka koko jengin osalta ja edelleen, Kaisan ääni on vaan niin upea! Jos missasit eilisen keikan, suuntaa Helsinkiin On The Rocksiin tammikuun 30. päivä. Sitä ennen käy luukuttamassa heidän musaa Spotifyn kautta.

Väsynyt, mutta onnellinen fani tarpomassa yöllä kotiin 😁

Opinnot etenevät aikataulun mukaisesti. Syyslukukausi päättyy pian ja nyt väsäillään vielä viimeisiä ryhmätöitä. Sitten onkin ydinosaamisen opinnot suoritettu ja tammikuussa alkavat täydentävän osaamisen kurssit. Sain hyväksiluettua opinnäytetyöhön liittyvän tutkimusmenetelmä-kurssin ja aion hakea hyväksilukua myös ensimmäisestä työharjoittelusta. Näistä kertyykin sitten yhtäkkiä 20op, joten opintoja saa vauhditettua ihan mukavasti. Nyt, kun harjoittelupaikka on löytynyt, on seuraava opintoihin liittyvä tavoite sitten mielekkään opinnäytetyöaiheen löytäminen. Ensi kevään kurssi-ilmoittautuminen alkoi tänään ja keväälle olen suunnitellut viisi kurssia. Tai no, tavallaan kuusi, koska yksi omaan tahtiin suoritettava kurssi on auki kesälle saakka enkä ole vielä aloittanut sitä. Oma tavoitteeni on se, että valmistun vuoden päästä. Siinä kohtaa olisi 3,5v opinnot suoritettu työn ohessa 2,5 vuodessa. Että siitä vaan kaikille epäilijöille: kun tavoitteet ja motivaatio on kohdillaan, pystyy vaikka mihin!

Tammikuun puolella aktivoidun somen suhteen ja ajattelin avata enemmän työharjoitteluani sekä meneillään olevia projekteja videoiden ja kuvien muodossa. Liity matkaan seuraamaan mun loppuspurttia tielläni kohti unelma-ammattia! Loppuun vielä muutama mieheni ottama kuva pikkujoulukeikalta.

Kuva @ Juha Latvala
Kuva @ Juha Latvala
Kuva @ Juha Latvala

Joululoma

Ah, viimein on tullut aika hiljentyä perheen kanssa joulun äärelle! Syksy on ollut tiukka koulun (ja töiden suhteen), mutta tällä hetkellä opintorekisterissä komeilee tämän syksyn aikaansaannos: 31 suoritettua opintopistettä. Vitsit, että olen tyytyväinen itseeni! Ilmoittauduin kevään kursseille ja sieltä olisi tulossa toiset reilu 30 op, jonka jälkeen minun on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta, juuri niin kuin olin suunnitellutkin.

Olen saanut kuulla tänä vuonna (opiskelu- ja urasuunnitelmiini liittyen) erinäisiä epäilyjä ja neuvoja milloin keneltäkin, mutta olen kaikesta huolimatta päättänyt pitää pääni ja jatkaa valitsemallani tiellä, intuitiooni luottaen ja itse omat ratkaisuni tehden. Toisaalta, olen myös saanut ensimmäisiä palautteita blogiini liittyen ja se on ollut sykähdyttävää. On mukava tietää, että blogia luetaan, muutkin pohtivat samoja asioita ja että moni muukin miettii yhä samaa isoa kysymystä: mikä minusta tulee isona. Toivottavasti minunkin tekstini herättää jonkun kohdalla samoja fiiliksiä siitä, että kiva, kun ei ole ainoa. Tässä meidän kylällä on paljon upeaa pöhinää ja toimintaa, johon olisi mahtava antaa panoksensa ja toivonkin, että opinnot mahdollistaisivat sen, että pääsisin mukaan mielenkiintoisiin projekteihin.

Työn äärelle palaan tammikuussa, sillä nyt pidän palkatonta lomaa, joka jatkuvien sairauspoissaolojen tuoman työtaakan ja iltaisten opiskeluiden jälkeen tuntuu tarpeelliselta. Lasten kanssa ollaan puuhailtu jouluisia juttuja: ollaan maalattu joulupalloja akryylimaaleilla, leivottu pipareita ja torttuja sekä tehty kortteja. Lahjat on edelleen paketoimatta ja se pitäisi onnistua tekemään mahdollisimman salassa illalla lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi kaikki siihen liittyvät jäljet tulee piilottaa huolellisesti, sillä erityisesti tuo meidän tokaluokkalainen on erittäin tarkkasilmäinen ja huomaa aivan kaiken. Saa nähdä, onnistunko salaisissa tonttupuuhissa vai joudunko sepittelemään erinäisiä tarinoita peitelläkseni jälkiäni 😀 Tänään on paketoinnin lisäksi luvassa vielä joulutortut ja kinkun paisto! Huomenna lapset varmasti haluavat tehdä ja koristella vielä satsin pipareita.

Harrastuksien osalta syksy on ollut selvästi hiljaisempi. Ratsastamassa olen käynyt lähes joka viikko, mutta tunteja en ole ottanut yhtäkään. En ole löytänyt aikaa ottaa lauluvalmennustakaan, sillä illat ovat menneet paljolti opiskelun parissa ja keväällekään ei ole luvassa helpotusta sen tiimoilta. Bändillä ei ole nyt ollut loppuvuodesta ollut keikkaa, mutta näyttäisi siltä, että tämä korjaantunee alkuvuodesta. Lisäksi omat biisit ovat nytkähtäneet eteenpäin ja niitä olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan. Olen kirjoittanut sanat kahteen kappaleeseen ja niiden ensiesitystä odotan jännityksellä. Huikeita juttuja siis tulossa!

Uudistinpa tässä syksyn ja talven aikana hiuksenikin! Ensin kävin luottokampaajani Nellin penkissä Bubussa Porvoossa värjäämässä hiukset kuparin sävyisiksi. Kokeilin kyseistä väriä ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että tykkään siitä edelleen tosi paljon! Nellille myös kiitos kuvista!

Seuraavaksi hermostuin todella pitkäksi kasvaneeseen kuontalooni ja päädyin ex tempore varaamaan ajan Järvenpäässä sijaitsevaan MYAHSTYLE-nimiseen kampaamoon, jonne sain ajan viikonloppuna jo samalle päivälle. Nips naps lähti tukasta useita kymmeniä senttejä ja lopputulos on todella kevyt ja eloisa! Kiitos vaan Miialle kauniista lopputuloksesta sekä kuvasta! 🙂 Vielä kun oppisin itse tekemään samanlaiset kiharat kuin hän!

Rauhallista joulun aikaa kaikille ja tuokoon uusi vuosi mukanaan ihania asioita meille kaikille!

Tässä joulupalloja, joita lasten kanssa maalattiin.
Maalaaminen oli muuten helppoa ja hauskaa!
Lisäksi nämä ovat oivia lahjaideoita esim. isovanhemmille!

Yhteishakudilemma

Kuten ihan ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, on haaveenani ollut lääkikseen hakeminen. Hain viime keväänä ensimmäistä kertaa ja kuten odotinkin, omat tulokseni eivät olleet järin mairittelevat. Etäpääsykokeessa aikapaine oli kova ja laskurutiinini ei ollut 8kk lukemisen jälkeen lähelläkään sitä tasoa, mitä sisäänpääsy olisi vaatinut. On kuitenkin huomioitava myös se tosiasia, että aloitin nollasta, sillä en ole opiskellut lukioaikana pitkiä matemaattis-luonnontieteellisiä aineita.

Monissa lääkishakuun liittyvissä keskusteluissa eteeni on osunut ajatusmalli, jossa ensimmäinen hakukerta on ikään kuin ”pääsykokeiden tsekkaamiskerta” ja niin se taisi minullakin olla. Itselläni ei ollut korkeat odotukset oman onnistumiseni suhteen, koska tiesin, etten todellakaan ollut siinä pisteessä, missä moni kolme vuotta lukiossa kyseisiä kursseja opiskellut on. Puhumattakaan siitä, että kirjoitin ylioppilaaksi v. 2009 eli lukio-opinnoista on jo hyvä tovi 😀

Viime hakukerralla hain lääkikseen Kuopioon, Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Lisäksi päätin lisätä hakuvaihtoehdoksi vielä Helsingin yliopiston molekyylibiotieteet, sillä se vaikutti kiinnostavalta. Sen suhteen ei kuitenkaan ollut mitään odotuksia, sillä elin käsityksessä, etten ole oikeutettu osallistumaan pääsykokeeseen, sillä olen ylioppilas. En myöskään voinut tulla valituksi todistusvalinnassa, sillä en ole kirjoittanut biologiaa enkä kemiaa. Yllätyksekseni sain kuitenkin kutsun pääsykokeeseen ja tuli sitten tsekattua myös se pääsykoe.

Tämän hakukerran luku-urakan aloitin siis lokakuussa, jälleen Mafynetin itseopiskelupaketilla. Nollasin opiskeluhistorian ja aloitin fy ja ke alusta, biologiaa olen edelleen tykännyt lukea kirjoista (kotoa löytyy uusimmat painokset BIOS1-4, 5 lainasin kirjastosta). Lapset käyvät yhä päivähoidossa neljänä päivänä viikossa ja se on pääasiassa kaikki lukuaika, mitä minulla on. Toki tulee luettua jonkun verran iltaisinkin, kun olen saanut lapset nukkumaan. Lapset sairastivat perus syysflunssia syksyn aikana useamman ja välillä lukemiset jäivät hyvin vähälle, kun lapset olivat yhdessä vaiheessa joka toinen viikko kotona, kun aina vähintään nuoremmalla nenä vuoteli.

Olen lukemisen ohessa tehnyt jonkun verran rokotuskeikkaa, hyvin maltillisesti kuitenkin. Yritän pitää fokuksen pääasiassa lukemisessa. Koko ajan mielessäni on kuitenkin vahvistunut ajatus siitä, että olen aika kypsä ihmisten hoitamiseen ja olen joutunut punnitsemaan valintojani uudelleen. Takaraivossani kummittelevat toisinaan erään ystäväni sanat ennen koko tämän projektin alkamista ”Ootko ihan varma lääkiksestä, edessä olisi kuitenkin sama potilastyö ja sairaalamaailma?”. Myös fysiikan opiskelu on tökkinyt enemmän ja enemmän, kun taas vastapainoksi kiinnostus kemiaa kohtaan on kasvanut entisestään ja kemian tehtävät sujuvat hyvin. Uteliaisuus kemian alan opintoja kohtaan heräsi ja löysinkin pian itseni tutkiskelemasta kemian kandiohjelman sisältöä. Päätös oli sillä sinetöity: tänä keväänä en hae lääketieteelliseen, vaan uudelleen molekyylibiotieteiden kandiohjelmaan sekä lisäksi kemian kandiohjelmaan!

Nyt hakemuksen tehneenä jouduin kuitenkin pettymään: kemian pääsykokeeseen ei ylioppilailla ole osallistumisoikeutta enkä voi päästä sisään todistuksellakaan, koska en ole kirjoittanut kemiaa enkä matematiikkaa. Ainoa pääsykoe, joka minulla keväällä tulee nyt sitten olemaan edessä, on molekyylibiotieteet eli kemian ja biologian opiskelu jatkuu. Aion myös kokeilla toista reittiä kemialle, nimittäin avoimen yliopiston väylää pitkin. Kemialle voi siis päästä sisälle, jos suorittaa tietyin kriteerein avoimessa yliopistossa kemian perusopinnot (25 opintopistettä). Tuntuu, että olen löytänyt oikean suunnan ja nyt täytyy täysillä painaa sitä kohti!

Jos aiot hakea kevään korkeakoulujen yhteishaussa ja erityisesti jos haet opiskelemaan Helsingin yliopistoon, ongelmatilanteissa suosittelen lämpimästi kääntymään Helsingin yliopiston hakutoimiston puoleen. Heillä on chat-palvelu, joka on auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12-14. Sain itse muutamiin kysymyksiin kattavat vastaukset todella nopeasti, kiitos heille! Tsemppiä kaikille hakuun ja pääsykokeisiin lukemiseen!