Meidän lapset toivoivat joululahjaksi Afrikan tähti -lautapeliä enkä olisi ikipäivänä uskonut, että siitä tulee meillä näin suosittu! Puhumattakaan siitä, että kaikkein suurin fani tuntuu olevan meidän 3v kuopus. Pelaamisen myötä hän on oppinut numeroita ja laskemista ja osaa jo hienosti tunnistaa nopan silmäluvusta löytyvät numerot. Luonnollisesti hän tarvitsee vielä aikuisen tai isosiskon tukea sääntöjen ja rahojen kanssa, mutta pääosin pelaaminen onnistuu sisaruksilta jo ihan keskenäänkin. Parasta kuitenkin on, kun ollaan koko perhe pelin äärellä ja jännitetään, kenen kohdalle osuu rosvo, kuka saa arvokkaimman timantin ja kenen kohdalle osuu se Afrikan tähti. Kukaan ei ole edes suuttunut rosvon osuessa kohdalle!
Yhdessä etsimässä aarteita. 3-vuotias käy usein aamuisin hakemassa pelin heti herättyään ja virittelee sen valmiiksi. Voi sitä mielenpahoittamista, kun onkin päiväkotiaamu eikä ehdikään pelata!Isosisko on taitava pelinvetäjä. Rahojen laskemisessa äiti vielä avustaa.Jes, smaragdi eli 600 puntaa neidin kassaan!
Aloitimme lautapeleihin tutustumisen mm. näillä peleillä: Haban Minun ensimmäinen pelini Kalastus, TacTicin Muumi Sateenkaaren värit, Kimble ja Choco ja Barbo Toys:n Muumi Metsä siistiksi -peli. Kuopuksen lemppari on tietenkin Disney Cars Racing game, jota iskä keksi pelata pelinappuloiden sijaan pikkuautoilla. Esikoinen on pelaillut kuulemma paljon erilaisia pelejä päiväkodissa ja isovanhempien mökiltä löytyy kasapäin vanhoja lautapelejä, joihin olemme yhdessä tutustuneet. Esikoinen on myös erityisen haka muistipeleissä, joista ehdoton suosikki on tällä hetkellä eräs Ryhmä Hau -muistipeli, joka on oikeasti todella vaikea, sillä pareja on todella paljon ja moni niistä muistuttaa paljon toisiaan. Silti neiti päihittää minut siinä joka kerta aivan heittämällä. Joulupukki toi myös UNO-kortit, joilla esikoinen on pelaillut päiväkodissa ja niillä otetaan matsia vanhempien kanssa.
Erilaiset tehtäväkortit ja puuhakirjat ovat olleet molempien lasten suosiossa pitkään. Erityisesti Oppi&ilo tuotteet ovat meillä tosi suosittuja ja niitä on kertynyt vino pino. Oppi&ilo puuhakirjojen ja -korttien paras puoli on mielestäni ehdottomasti se, että niihin piirretään/kirjoitetaan poispyyhittävillä tusseilla, joten tehtäviä voi tehdä uudelleen ja uudelleen. Kirjoja ja kortteja löytyy eri ikäisille, joten jokaiselle löytyy ikätasoista puuhaa.
Tällainen kokoelma meiltä tällä hetkellä löytyy. Nämä ovat erityisen mukavaa puuhaa silloin, kun syystä tai toisesta ei voi ulkoilla tai leikkiä ystävien kanssa. Myös lasten kaverit ovat tykänneet näistä ja istuvatkin usein porukalla meidän ruokapöydän ääressä, jokaisella oma vihko nenän edessä.
Joulupukki toi esikoiselle Oppi&ilo Magneettipuuha Leikitään kirjaimilla -setin, joka oli kyllä nappivalinta pukilta! Tyttö on ollut jo pidemmän aikaan varsin kiinnostunut kirjaimista ja sanoista ja tällä setillä niihin perehtyminen on mukavaa. Paketti sisältää yli 10 magneettia, magneettitaulun ja tehtäväkortit, jotka sisältävät yli 40 tehtävää.
Keskittynyt merenneito.Tässä yksi esimerkki tämän setin tehtävistä.
Täällä mietitään jo kuumeisesti, mihin peleihin seuraavaksi haluamme perehtyä!
Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa kokeilemassa rentoutuskelluntaa. Sain siis jo 30v syntymäpäivälahjaksi kelluntalahjakortin, joka oli voimassa vuoden ja ehdin juuri käyttää sen ennen kuin voimassaolo umpeutui. Keväällä en lahjakorttia pystynyt käyttämään, kun Kellumo oli suljettuna useamman kuukauden koronan vuoksi ja ollessani vielä työlämässä, tuntui sopivan ajankohdan järjesteleminen muka jotenkin työläältä. Asioin Helsingin suunnalla hyvin harvoin ja sinne lähteminen tuntuu joka kerta suurelta ponnistukselta.
Kun viimein sain tehtyä päätöksen varata ajan perjantaille ja lähteä kohti Helsinkiä, sää ei ollut puolellani. Pakkasta oli kotoa lähtiessä -20 astetta. Päätin ajaa auton vanhempieni luokse Vantaalle ja jatkaa siitä matkaa junalla. Noh, juna-aikatauluja oli supistettu ja tajusin, etten millään tule ehtimään minulle varatulle ajalle. Hätääntyneenä soitin Kellumoon ja siellä sattui onneksi olemaan seuraava aika vapaana, joten henkilökunta ystävällisesti siirsi varaustani tunnilla eteenpäin. Sain vielä junassa istuessani heiltä tekstiviestin, että voin aloittaa kelluntavuoroni heti, kun saavun paikalle.
Lämpimään tankkiin pulahtaminen tuntui taivaalliselta ajatukselta hyytävän kylmän kävelymatkan jälkeen.
Lopulta pääsin kuin pääsinkin perille. Kellumoon saapuessa et tarvitse mukanasi mitään, sillä kelluessa ollaan alasti ja pyyhe, pesuaineet sekä korvatulpat tulevat talon puolesta. Sain alkuun lyhyen esittelyn siitä, mistä on kyse ja mitä tuleman pitää sekä toimintaohjeita. Minulle oli varattu Tasapaino-niminen tila. Tankissa olevan veden lämpötila Tasapainotilassa on 35,5 astetta. Tilassa on oma suihku + wc. Ohjeistuksen jälkeen kävin suihkussa, laitoin korvatulpat (korvat tulee suojata suolavedeltä) ja sivelin käsissäni olevaan muutamaan pieneen nirhaumaan tarjolla olevaa vaseliinia (ettei suolavesi kirvele). Sitten oli vuorossa tankkiin astuminen! Olimme sopineet, että kellumisen ensimmäisten 10min ajan sekä viimeisen 5min ajan taustalla kuuluu musiikkia. Valitsin rauhoittavan huilumusiikin. Henkilökunta suositteli, että kellumisen aikana tankin kansi pidetään kiinni ja valot laitetaan pois päältä, jotta mikään ulkoinen ärsyke ei häiritse rentoutumista.
Ainoa kuva, jonka puhelimella nappasin. Tältä tankki siis näyttää.
Ensimmäiset 10min meni musiikkia kuunnellessa ja hyvää asentoa etsiessä. Tankissa kellutaan selällään ja kädet voi pitää joko vartalon sivulla kämmenet ylöspäin käännettyinä tai niskan takana. Mikäli pitää kädet sivuilla, kannattaa päätä nojata taaksepäin, jotta niskan asento olisi mahdollisimman rento. Tankin ulkopuolelta löytyy suihkepullo, jossa on tavallista hanavettä siltä varalta, että suolavettä menee silmiin. Tämän välttämiseksi kannattaa asentoa vaihtaa rauhallisesti ja yrittää muistaa olla hieromatta naamaansa käsillään 😀 Onnistuin välttämään veden joutumista silmiin.
Musiikin loputtua olo oli hämmentynyt: siinä sitä sitten kelluttiin alasti pimeydessä ja hiljaisuudessa. Mitäs nyt sitten? Tällaiselle tyypille, joka on koko ajan tekemässä jotakin, tuntui vaikealta yhtäkkiä olla tekemättä yhtään mitään. Päätin keskittyä mahdollisimman rennon asennon löytämiseen ja kun hyvä asento löytyi, onnistuin pääsemään todella rentoon tunnelmaan ja olotilaan niin, että lähes torkahdin. Vaihtelin välillä käsien asentoa vuoroin sivuille ja pään taakse. Pimeyden ja hiljaisuuden merkityksen rauhoittumiselle ymmärsi parhaiten siinä kohtaa, kun ympäristöstä kuului pariin kertaan joku naksahdus: kaikki aistit reagoivat saman tien, flow katosi ja olo oli valpas. Kesti hetken päästä uudelleen takaisin samaan rentoon tilaan.
Musiikkia tuli tosiaan vielä sen viimeiset 5min, jonka jälkeen naisääni ilmoitti vuoroni päättyneen. Suihkuttelin suolavedet pois, pesin hiukseni tarjolla olleella shampoolla, pukeuduin ja siirryin takaisin odotusaulaan. Hintaan kuului vielä virvoitusjuomatarjoilu ja kuuma juoma. Itse tyydyin pelkkään kivennäisveteen, sillä olo tuntui janoiselta ja kellunnan jälkeen oli niin lämmin, ettei teetä tehnyt mieli. Aulassa oli vielä erillinen soppi, jossa oli kaksi tuolia, peilipöytä ja hiustenkuivaajat ehostautumista varten. Hyödynsin hiustenkuivaajaa, sillä ulkona oli edelleen paukkuva pakkanen.
Korona oli huomioitu Kellumossa siten, että kellumisvuorojen määrää oli vähennetty ja henkilökunta käytti visiiriä. Asiakkaille oli käsihuuhdetta ja asiakkaat käyttivät maskia. Tankin vesi on voimakassuolaista, joten mikrobit eivät siinä viihdy. Lisäksi tankissa käynnistyy jokaisen asiakkaan jälkeen puhdistusohjelma, joten vesi on aina puhdasta seuraavalle käyttäjälle.
Kelluntaa käytetään hoitomuotona mm. stressin vähentämiseen ja unettomuuden hoitoon, sillä sen on todettu vähentään kortisolin tuotantoa ja lisäksi se laskee sykettä ja verenpainetta. Suolavesi hoitaa ihoa ja iho tuntuikin ihanan pehmeältä kellunnan jälkeen. Olo oli todellakin rentoutunut kellunnan jälkeen ja kokemuksesta jäi kaikin puolin hyvä fiilis. Voisin hyvin kuvitella kokeilevani kelluntaa joskus uudelleen! Tankissa kelluessani mietin myös, miksei tällaisia rentoutushetkiä tule harrastettua kotona. Täytyisi osata irroittautua hetkeksi arjesta (varsinkin elektronisista laitteista) ja makoilla hetki pimeässä ja hiljaisuudessa. Voisiko se onnistua?
Joka kerta, kun mietin, mistä aiheista haluan blogissani kirjoittaa, päädyn matkusteluun. Se on minulle tärkeä aihe ja tiedän, että moni muukin tykkää reissata ja matkailublogit ovat hyvin suosittua luettavaa. Kun asuin vielä kotona, meillä oli perheen kanssa tapana lähteä n. kerran vuodessa yhdessä ulkomaille. Kaikki meistä viihtyy paremmin lämpimässä kuin kylmässä, joten talvinen Lappi ei niinkään kiehtonut, vaan kaipasimme lämmintä merta ja hiekkarantoja. Vanhempani valitsivat yleensä pakettimatkan, joka oli helppo valinta erityisesti pienten lasten kanssa (meitä sisaruksia on siis neljä ja nuoremmat ovat minua 7 ja 9 vuotta nuorempia).
Perheemme on matkustanut useaan kertaan Espanjaan ja Kanarian saarille. Lisäksi olen itse ollut Erasmus-vaihdossa Espanjan Valenciassa, joten Espanja on ehdottomasti minulle aina se ykkösmaa, kun matkailusta puhutaan. Osa sydämestäni on jäänyt sinne. Espanjasta tuttuja kaupunkeja ovat Valencian lisäksi ainakin Barcelona, Alicante, Xábia, Denia ja Jerez de la Frontera. Gran Kanarialla olen käynyt jokusen kerran perheen kanssa. Hyvää vaihtelua pakettimatkojen jälkeen on ollut se, että olemme perheen kanssa kahdesti vuokranneet Espanjasta villan omalla uima-altaalla ja se on ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin hotelli. Suosittelen lämpimästi! Villat vuokrattiin Interhomen kautta ja olimme tyytyväisiä heiltä saamaamme palveluun.
Kaukomatkoja ei juurikaan ole tullut koettua. Thaimaassa (Phuketissa) olen ollut kerran. Vietimme vanhempieni ja nuorempien sisarusteni kanssa siellä yhden joulun ja uuden vuoden. Olipahan hieman erilainen joulu! Siellä oli hurjan kaunista ja lämmintä, ruoka oli hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Jostain syystä maa ei kuitenkaan jotenkin ”sykähdyttänyt” ja luulen, että seuraava mahdollinen kaukomatka suuntautunee toisaalle.
Tuota merta ei kyllä voita mikään. Vesi oli niin kirkasta ja lämmintä. Snorklausretki oli ehdottomasti parasta Thaimaan reissulla. Kaiholla kyllä katselen myös kutrejani, olisipa vielä tuo pitkä Tähkäpää-tukka!
Äidin ja pikkusiskon kanssa matkasimme vuosia sitten kolmisin Tunisiaan. Olin teini-ikäinen ja pikkusiskoni alakouluiässä. Se oli mielenkiintoinen reissu ja jos aivan suoraan sanotaan, toista kertaa ei sinne kyllä tarvitse lähteä. Minua ahdisti paikallisilta miehiltä saamani huomio eikä ruokapuoli tehnyt meihin suurta vaikutusta. Pääsin siellä kuitenkin elämäni ensimmäistä kertaa ratsastamaan aasilla! Oli kyllä itsepäinen epeli!
Vanhempieni ja sisarusteni kanssa olemme lisäksi matkustaneet Turkkiin (Alanya) ja Kreikkaan (Kreeta). Turkki menee minulla hieman samaan kategoriaan Tunisian kanssa: ei jatkoon. Kreikasta sen sijaan tykkäsin kovasti. Kreikkalainen kulttuurihistoria on äärimmäisen kiehtovaa, maisemat kauniit, ruoka hyvää ja ihmiset ytävällisiä. Ollessani vaihto-oppilaana Espanjassa tutustuin muutamiin kreikkalaisiin vaihtareihin, joiden seurassa viihdyin hyvin. Olisi ihanaa joskus vierailla heidän luonaan Kreikassa!
Löysin tällaisen teini-Henriikka kuvan, joten pakko oli jakaa tämä teillekin 😀 Kuva otettu siis Kreetalla vuonna 2006.
Ennen lapsia ehdimme mieheni kanssa käydä seikkailemassa Kroatiassa. Se oli huikea reissu! Lähdimme matkaan rinkat selässä emmekä varanneet majoituksia etukäteen. Vietimme 1-2 yötä samassa majoituksessa ja kiertelimme eri kaupunkeja. Lensimme siis Splitiin ja sieltä matkasimme lautalla Hvarin saarelle. Seuraavaksi matka jatkui Bracin saarelle Bol-nimiseen kaupunkiin ja sieltä takaisin Splitiin. Viimeisen yön vietimme Trogirissa. Kroatia on kaunis maa, mutta hintatasoltaan aika lailla Suomen luokkaa. Ruoka oli herkullista, erityisesti kala-annokset ovat jääneet mieleen. Voisin ilomielin lähteä Kroatiaan joskus uudelleenkin.
Tämä kuva on Krkan kansallispuistosta, jossa oli upeat vesiputoukset. Harmiksemme kansallispuisto oli melkoinen turistirysä ja porukkaa riitti.Maisemat Skradinin kaupungissa.Maisemat Bolissa. Kirkas, turkoosi meri on kyllä aina niin kaunista katseltavaa.
Muutama vuosi sitten toteutin isosiskoni kanssa yhden matkustushaaveistani: matkasimme kaksin seikkailemaan Lontooseen. Lontoo oli juuri niin ihana kuin olin kuvitellutkin! Paljon jäi vielä näkemättä ja haluaisin matkustaa sinne vielä uudelleen ja sille reissulle mieheni lähtee kyllä mukaan! Sattuupa siellä asumaan tällä hetkellä myös yksi edellisessä kappaleessa mainituista kreikkalaisista vaihtareistakin ja ehdin näkemään häntä tuolla reissulla. Olisi mahtavaa päästä istumaan iltaa hänen kanssaan oikein ajan kanssa!
Piccadilly Circus 🤩Hamleys sai minut innostumaan kuin pikkulapsi. Harry Potter -fanina saatoin ostaa Hermionen taikasauvan, joka on siis taskulamppukynä 🤣
Olipas mukavaa selata vanhoja reissukuvia, joista osaa ei ole kyllä tullut selailtua pitkiin aikoihin. Reissukuumekin alkoi puskea esiin. Nyt, kun ulkona on metritolkulla lunta, ajatus hiekkarannasta tuntuu erittäin kaukaiselta. Kroatian ja Espanjan reissuista teen varmasti myöhemmin vielä tarkemman postauksen. Seuraavassa matkapostauksessa aion kuitenkin listata kohteita, joihin haluan ehdottomasti vielä joskus matkustaa!
Lauantaina se oli, synttäripäivä nimittäin. Täytin siis 31 vuotta. Ikäkriisiä en tänä vuonna potenut ja luulen, että viime vuoden ikäkriisikin taisi pitkälti olla sittenkin uraan liittyvää kriisiä. Viime vuonna vietin ikimuistoiset juhlat Helsingin keskustassa: käytiin ystäväporukalla ravintolassa syömässä, sieltä tanssimaan ja olimme miehen kanssa varanneet hotellihuoneen, joten yöllä ei tarvinnut seikkailla kotiin. Lapset olivat mummilassa hoidossa.
Vuosi sitten 30v bileisiin tälläytyneenä
Tänä vuonna vanhempani kävivät kahvilla ja leivoin heille porkkanamuffinsseja. 5v esikoisemme teki aamulla minulle aamiaisleivän valmiiksi, niin suloista! Lisäksi kahvittelin isosiskoni perheen kanssa, sillä myös kummipojallani on syntymäpäivä samoihin aikoihin kuin minulla. Hänkin on jo 11-vuotias, hurjaa!
Olisi ollut mukavaa nähdä ystäviä ja juhlia, mutta tuleehan näitä synttäreitä taas. Lahjaksi uusin hieman harrastusvälineitä: ostin Horzesta nahkajodhpurit, joissa on lämmin lampaankarvavuori, uuden ratsastuskypärän ja laskettelumonot. Kahden raskauden myötä jalkojeni koko kasvoi yhdellä ja olen hiljalleen joutunut uusimaan koko kenkävarastoni. Talviratsastukseen sopivista jalkineista olen haaveillut jo monta vuotta ja nyt pitäisi varpaiden pysyä lämpiminä myös talviaikaan.
Idea uusiin laskettelumonoihin syntyi, kun kävin hiljattain vuosien tauon jälkeen ystäväni kanssa laskettelemassa ja jouduin toteamaan, että laskettelumononikin olivat jääneet pieniksi. Nyt on uudet Nordican monot hommattu ja ensi viikolla olisi tarkoitus suunnata miehen kanssa rinteeseen, kun lapset ovat menossa mummilaan yökylään. En malta odottaa, sillä emme ole moneen vuoteen laskeneet yhdessä!
Vuosien tauon jälkeen olin yllättynyt, etten kaatunut kertaakaan. Jalat oli kyllä pari päivää todella kipeät 🤭
Lapsillekin löytyi FB-kirppikseltä käytetyt sukset, monot ja luistimet ja lapset pääsivät eilen ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan hiihtämistä. Esikoinen meni kuin vanha tekijä, kuopus meni nurin tuon tuostakin, onneksi naurun säestämänä. Sanoin jo miehelle etukäteen, että onkohan tämä aivan järjetön idea lähteä molempien kanssa yhtäaikaa, kun heiltä tuntuu usein uusien asioiden äärellä loppuvan kärsivällisyys hyvin nopeasti. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja kuopuskin jaksoi sinnikkäästi yrittää pitkän pätkän ja loppumatkan seurasi kävellen siskon menoa.
Arki on meillä palannut uomiinsa joululoman jälkeen. Lapset ovat palanneet päivähoitoon ja minä jatkan kotona fysiikan, kemian ja biologian pänttäämistä. Pääsykokeet pidetään toukokuussa ja toivotaan, ettei pandemia tänä vuonna sotke pääsykokeita! Loppuun vielä muutama kuva, joita mieheni otti minusta eilen.
Tässä postauksessa jaan muutamia, ehkä vähän yksinkertaisiltakin tuntuvia, lapsiperhearjen pelastajia. Ensimmäisenä haluan nostaa esille Googlen kalenterin. Olin ennen ihan perinteisen kalenterin kannalla, mutta mieheni ujutti hiljalleen arkeemme sähköisen kalenterin ja jestas, kuinka paljon siihen siirtyminen on helpottanut asioiden suunnittelua! Enää ei tarvitse kantaa mukana erillistä paperikalenteria, vaan menot voi tarkistaa puhelimesta (joka kuitenkin yleensä on aina mukana). Meillä on siis yhteinen synkronoitu kalenteri, joka päivittyy reaaliajassa. Kalenteriin merkataan eri väreillä molempien työvuorot, lasten hoitoajat ja vapaapäivät, kaikkien harrastukset ja muut tärkeät menot (lasten kaverisynttärit, tyttöjen- tai poikienillat tms).
Toinen äärimmäisen näppärä sovellus on Google Keep, jonka kautta pystyy luomaan erilaisia muistiinpanoja ja jakamaan niitä toisille. Kuinka monelle on käynyt niin, että on kirjoittanut paperisen kauppalistan ja kaupassa huomannut jättäneensä sen kotiin? Mieheni on tehnyt sähköisen kauppalistan, joka myöskin päivittyy reaaliajassa meille molemmille. Enää ei kauppalistat unohdu kotiin ja listalta voi näppärästi ”täpätä” kauppareissun aikana jo kärryyn poimitut tuotteet, jotka siirtyvät listan alareunaan yliviivattuina (ne voi sieltä sitten nostaa takaisin listalle seuraavaa kauppareissua varten eli ostoksia ei tarvitse joka kerta kirjoittaa uudelleen). Olen käyttänyt Google Keepiä muidenkin listojen tekemiseen, esim. blogipostausaiheista on oma listansa ja tämä lista näkyy vain minulle. Ei siis enää vihkoja tai irtolappusia!
Tältä ostoslistapohja siis näyttää.
Kauppareissuihin liittyy seuraavakin arjen helpottaja: nimittäin kauppakassipalvelu. Jos et ole koskaan kokeillut, suosittelen! Kokeilimme tätä lähimmässä Prismassamme ennen epidemia-aaltoa ja olimme todella tyytyväisiä! Kuinka helppoa oli klikkailla ostokset koriin kotona, valita noutoaika, maksaa verkossa ja käydä sitten vain hakemassa ostokset sovittuna ajankohtana. Ostoskorin sisällön pystyy tallentamaan ja näin listalla on jo seuraavaa kertaa varten valmiina paljon tuotteita. Valitettavasti asumme sen verran kauempana, että kyseinen Prisma ei tarjoa kotiinkuljetusta meille asti, joten aivan täyttä hyötyä emme palvelusta ole saaneet irti. Mielestämme kuitenkin oli varsin positiivista, ettei kaupassa kiertelyyn mennyt meistä kummankaan aikaa (saati hermoja). Pandemian alettua keräilypalvelu kuitenkin ymmärrettävistä syistä ruuhkautui melkoisesti ja meidän osaltamme palvelun käyttö jäi tauolle. Olemme kyllä nyt suunnitelleet, että otamme palvelun pian taas käyttöömme.
Yksi hyvin pieni arjen helpottaja märän syksyn/talven aikana on ollut vanhemmiltani tarpeettomaksi jäänyt kenkä-/hanskakuivuri. Se on ollut meillä päivittäisessä käytössä näinä märkinä aikoina ja täytyy sanoa, että ilman tätä laitetta meillä pitäisi olla ties kuinka monet hanskat, jotta lapsille saisi aina kuivat hanskat käyttöön (koska ainakin kurahanskojen kuivumisessa kestää ikuisuus).
Tältä se häkkyrä kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttää.
Miehen toiveesta lisään listaan vielä sen, että meillä säilytetään leivät jääkaapissa (eivät homehdu niin nopeasti). Hänen kollegansa olivat kuulemma kummastelleet tätä tapaa 😄.
Mulla on teini-iästä saakka ollut huono iho (pintakuiva, akneen taipuvainen) ja se on vaikuttanut mm. mun itsetuntoon tosi paljon. Ja ei, kyse ei ole muutamasta pienestä näppylästä, vaan oikeasti tosi isoista ja kipeistä finneistä, jotka ei edes rajoitu kasvojen alueelle, vaan myös selkään ja rintakehälle. Ongelma alkoi todenteolla uudelleen lasten syntymän jälkeen. Kaikenlaisia tuotteita olen ajan myötä testannut ja suurimman avun olen ehdottomasti saanut Saaren taika Teepuusaippuasta ja Veera suolasaippuasta, jotka ovat olleet mulla päivittäisessä käytössä nyt vuoden verran. Kyseessä on kotimaiset, ekologiset ja riittoisat palasaippuat. Iho on mielettömän pehmeä, puhdas, kuulas, ei kiillä eikä kiristä samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi käytän ajoittain heiltä ostettua Aktiivihiili-savinaamiota, joka ainakin itselläni tuntuu rauhoittavan talineritystä. Kuorintana käytän Foodin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä, johon sekoitan sokeria. Kasvohoidossa tulee käytyä harvoin, ehkä noin kerran vuodessa.
Oikealla olevassa kuvassa ihoni tilanne reilu vuosi sitten ja vasen kuva otettu saippuoiden ollessa päivittäisessä käytössä n. 4kk ajan. Tässä ne mun suosikit ovat! Pakkauksetkin niin kauniit 🙂 Tänään saapui tilaamani paketti. Teepuusaippuani on loppumassa, joten tilasin uuden ennen kuin vanha loppuu.
Käytän normaalisti viitenä päivänä viikossa meikkiä, mutta tällä hetkellä, kun pääasiassa luen kotona pääsykokeisiin, meikkiä tulee käytettyä harvoin. Meikin puhdistuksessa käytän saippuan lisäksi Lumenen Pure arctic miracle kasvovettä, jolla saa hellävaraisesti poistettua myös silmä- ja huulimeikin (en käytä vedenkestäviä meikkejä).
Tilasin tällä kertaan kokeiluun lisäksi kestovanulappuja. Tarkoitus oli itse virkata vanulaput, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Kirjoitan näistä lisää, kun olen testannut, miltä vaikuttavat.
Sopivaa kasvovoidetta etsiskelen vielä. Ennen käytin pitkään Aqualan L perusvoidetta, mutta ainakin nyt talviaikaan se ei tunnu riittävältä. Tällä hetkellä käytössä ovat Lumenen ”hoitava päivävoide kuivalle iholle” ja ”rauhoittava yövoide herkälle iholle”. Kasvojen iho tuntuu tällä hetkellä näillä voiteilla hyvältä, joten ainakin nyt talven yli mennään näillä ja kesäksi ehkä sitten jotakin vähän kevyempää.
Perusvoiteita meidän perheessä kuluu, sillä molemmilla lapsilla, kuten minullakin pienenä, on atopiaa. Esikoisella iho-oireet ovat tosin onneksi jo helpottaneet. Kuopusta täytyy varsinkin talvella vielä jonkun verran rasvailla ja omaakin ihoa talvisin kiristää, joten täytyy muistaa itseäänkin hoitaa. Kädet mulla kuivuu todella herkästi ja niitä pitäisikin rasvailla ehdottomasti useammin. Dermosilin käsirasvoja olen tykännyt käyttää ja niitä saan yleensä joululahjaksi äidiltäni.
Tällainen kokoelma Dermosilin käsivoiteita löytyy tällä hetkellä. Etummaiset kaksi sain juuri joululahjaksi ja lakufanina tuo lakritsivoide tuoksuu herkulliselta! Tuubit ovat kätevän pieniä myös laukkuun mukaan sujautettaviksi.
Mulla on paksut ja tuuheat hiukset, jotka olivat vuosia todella pitkät. Vajaat kaksi vuotta sitten päätin kokeilla lyhyempää mallia ja leikkasin takapuoleen saakka ulottuvat kutrini olkapäille asti ja lahjoitin pitkät lettini Little Princess Trustille.
Hiukseni ovat vuosien saatossa vaihtaneet väriä vaalean ja tumman välillä ja on mulla joskus ollut jopa punainen otsatukka ja punaiset raidatkin. Nykyään viihdyn omassa värissä, joka lienee jotakin vaalean ja vaaleanruskean väliltä, vuodenajasta riippuen. Käyn kampaajalla 1-2 kertaa vuodessa ja silloin yleensä latvat tasataan ja koko tukkaan laitetaan vaaleita raitoja. Tämä setti tehtiin viimeksi loppukesästä.
Halusin kuitenkin tehdä jotakin repäisevää ja erilaista, mutta en pysyvästi. Päätin kokeilla Biozellin color maskia, sävyssä Raspberry ja ihastuin täysin lopputulokseen. Uskaltauduin laittamaan maskin sellaisenaan koko tukkaan ja lopputuloksena oli ihana syvän pinkki väri. Väri haalistui hiljalleen pesujen myötä ja pidin tummanpinkistä niin paljon, että laitoin saman maskin vielä uudelleen. Täytyy sanoa, että väri oli kauniin pastellinen myös haalistuneena eli ei huono sekään.
Tässä pinkki aika lailla tuoreeltaan.Jos siis etsit kunnon pinkkiä sävytettä, niin tätä kannattaa kokeilla!
Pinkin haalistuttua pesin hiukseni välillä Four reasons toning shampoolla, sävynä rose gold. Sillä saa hiuksiin kaunista ruusukullan hohtoa.
Tässä kuvassa erottuu mielestäni hyvin tuo Rose gold sävyttävä shampoo.
Kokeilin vielä myöhemmin saman merkin toista maskia, sävyssä Deep violet. Sitä tosin sekoitin hoitoaineeseen, sillä luettuani tuubin tekstin läpi ennen värjäystä huomasin siinä olevan maininnan, että värin pysyvyyteen vaikuttaa hiuslaatu ja hiuslaadusta riippuen väri saattaa jopa jäädä hiuksiin. Sain tukkaan karkkivioletin vivahteen, joka haalistui pois nopeasti. Nyt tukkani on alkanut näyttää taas vaalealta, ainakin raitojen kohdalta, mutta vaaleanpunertava sävy tulee kyllä edelleen esiin ”omassa värissä”. Olen pessyt välillä tukkani Biozellin color remove shampoolla, joka on tarkoitettu poistamaan color maskia nopeammin ja lisäksi ostin myös Biozellin syväpuhdistavan shampoon, jolla pesen n. kerran kahdessa viikossa.
Tässä kuva aika lailla tuoreeltaan tuon violetin värin jälkeen.
Olen vuosien mittaan kokeillut erilaisia shampoita ja hoitoaineita. Kaikkien aikojen suosikkini on Redken All soft shampoo ja hoitoaine. Niiden tuoksu on taivaallinen ja hiuksista tulee ihanan pehmeät! Hiuspohjani on kuitenkin herkkä (kutisee ja rasvoittuu kuin teini-ikäisellä) ja jos käytän näitä pitkään, rasvoittumis- ja kutinaongelma mielestäni vain pahenee ajan saatossa. Kokeilin myös palashampoota, joka tuntui alkuun ihan hyvältä, mutta sen kanssa kävi kuten noiden Redkenienkin, eli rasvoittuminen ja kutina palasivat ja jopa pahenivat. Nyt en tiedä, mitä taas kokeilisin seuraavaksi, joten tässä välissä olen käyttänyt Aussien Miracle moist shampoota. Hoitoaineeksi on riittänyt hiuksiin jätettävä suihke, Schwarzkopfin Gliss hair repair, joka tuoksuu ihanalta ja selvittää takut hetkessä. Hiuslaatuni on kiiltävä, liukas ja äärimmäisen herkästi ja nopeasti takkuuntuva, joten jokin hoitoaine on hyvä olla käytössä.
Tältä shampoohyllyni tällä hetkellä näyttää.
Kutisevaan ja rasvoittuvaan päänahkaan on parhaiten auttanut System 4 Oil cure mask, joka tekee koko tukasta päänahkaa myöten silkkisen pehmeän. Tätä pitäisi ehdottomasti muistaa käyttää useammin, erityisesti talviaikaan. Yleensä laitan maskin vaikuttamaan saunomisen ajaksi ja kääräisen hiukset suojaan pyyhkeen sisään.
Koska hiuslaatuni on liukas, on kampauksien tekeminen yleensä haastavaa. Paras apu kampauksien tekemisessä on mielestäni suolasuihke. Mulla on käytössä NAK:n Surf styler, joka tekee hiuksista helposti käsiteltävämmät poistaen liukkautta. Välillä käytän tähän tarkoitukseen kuivashampoota, jota käytän myös halutessani pidentää hiustenpesuväliä (pesen hiukset joka toinen päivä). Kuivashampoista minulla on tällä hetkellä käytössä Biozellin versio.
Käytössäni olevat suolasuihke, kuivashampoo ja hiuksiin jätettävä hoitoaine.
Seuraavaksi tuskin on tukkani suhteen luvassa mitään dramaattisia muutoksia. Taidan odotella hiusten kasvamista, sillä vähän on taas alkanut herätä kaipuu pitkiä hiuksia kohtaan. Varsinkin, kun nyt kaivoin esiin tuon vanhan kuvan, jossa hiukset olivat vielä superpitkät!
Opin lukemaan ollessani viisivuotias ja muistan lukeneeni aina paljon. Viihdyin kirjastossa ja kirjojen maailmaan uppoutumisessa on aina ollut mielestäni jotakin maagista ja rauhoittavaa. Muistan esimerkiksi viettäneeni yhdenkin joululoman pitkälti Harry Potter -kirjoja lukien. Olen nopea lukemaan ja mikäli kirjan juoni todella vie mukanaan, on minun vaikea keskeyttää lukemista edes syömisen ajaksi. Nykyään minulla ei harmikseni ole oikein aikaa lukea, mutta onneksi on äänikirjat! Koiran kanssa lenkkeillessä kuuntelenkin usein äänikirjoja. Tällä hetkellä minulla on kesken työkaverini suosittelema Elina Backmanin ”Kun kuningas kuolee”. Tykkäisin ehdottomasti enemmän lukea ihan perinteistä kirjaa kuin kuunnella äänikirjaa, mutta ehkä siihenkin tulee palattua, kun nämä ruuhkavuodet tästä hieman rauhoittuvat (vai onko ihan toiveajattelua?).
Lapsena muistan lukeneeni ainakin Heinähattu ja Vilttitossu -sarjaa, Risto Räppääjiä, Roald Dahlin kirjoja (mm. Matilda ja Annok Iplik) sekä erilaisia hevosaiheisia kirjasarjoja. Yksi lemppareista oli tietenkin Merja Jalon Nummelan ponitalli. Kuuluin jonkun aikaa Pollux-kerhoon, jonka kautta hevoskirjoja kertyi kotiin melkoinen pino ja kaikki luettiin tietenkin kannesta kanteen moneen otteeseen. Muita kirjasarjasuosikkeja olivat ainakin mm. Bertin päiväkirjat, Replica-sarja ja edelleen ikisuosikkini Harry Potter -kirjat. Pottereita luettiin kilpaa (äitiä lukuunottamatta) koko perheen voimin ja elokuvatkin on katsottu liian monta kertaa. Olen myös Disney-fani ja odotan innolla, että lapset (varsinkin esikoinen) tuosta vähän kasvaa, niin voidaan yhdessä katsoa Disney-elokuvia. Disney-prinsessakirjoja löytyy jo, joten prinsessat ovat jo tulleet tutuiksi hänellekin.
Haluan jakaa lukemisen ilosanomaa myös lapsilleni. Meillä luetaan joka ilta iltasatu. Lasten kirjakaappiin on jo kertynyt melkoisesti kirjoja ja lainaamme aktiivisesti kirjastosta uutta luettavaa. Ajoittain haasteita sopivan iltasadun löytymiseen tuovat lasten erilaiset kiinnostuksen kohteet: esikoisella on ikuinen prinsessa ja ponivaihe ja kuopukselle taas kelpaisi parhaiten auto- ja traktoriaiheiset kirjat. Lähes aina päästään onneksi kuitenkin sopuun! Esikoinen on tällä hetkellä kovin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista ja luulen, ettei mene kauaa, kun hän oppii lukemaan. Odotan sitä innolla!
Kotimaisista kirjasarjoista meidän lasten suosikkeja ovat ehdottomasti Metsämarja Aittokosken ”Pikkuli”, Elina Hirvosen ”Prinsessa Rämäpää” (erityisesti Prinsessa Rämäpää ja vessasanat naurattaa meidän lapsia joka kerta), Tiina Nopolan ”Siiri” ja Sanna Pelliccionin ”Onni-poika”. Lukupalat-kirjoihin kuuluva Henna Helmi Heinosen ”Bellan pentupoppoo” on myös luettu meillä monta kertaa. Maikki Harjanteen ”Minttu”- ja ”Vanttu”-sarjoja luettiin yhdessä vaiheessa paljonkin ja niitä muistan lukeneeni itsekin pienenä. Mervi Suutarin tuotantoon kannattaa myös tutustua. ”Lotta Leppäkerttu on erilainen” on meidän suosikki ja kirjan aihe, erilaisuus, on aina ajankohtainen ja tärkeä.
Näiden mukana tulee CD:t, joten kirjat voi myös kuunnella.
Ulkomaisista kirjasarjoista parhaiten kelpaavat Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin ”Mimmi lehmä ja Varis”, Sven Nordqvistin ”Viiru ja Pesonen”, Ingrid Flygaren ”Putti” ja Stefanie Dahlen suloisesti kuvitetut keiju/prinsessakirjat. Lahjaksi saatu Henriette Wichin ”Hevoskuiskaajan salaisuus” on myös ollut tykätty.
Jos tulee mieleen kirjasuosituksia, voi niitä laittaa tulemaan! Tässä lopuksi muutamia omia kirjasuosituksiani:
Alex Michaelides – Hiljainen potilas
Farida Khalaf – Olin Isisin vanki
Delia Owens – Suon villi laulu
Adam Kay – Kohta voi vähän kirpaista sekä Kolme yövuoroa jouluun on
Olin lapsena suoraan sanottuna surkea käsitöissä, oikea kässäopen painajainen! Muistan ikuisesti, kun alakoulun tekstiilityötunnilla piti virkata hiiri ja en tajunnut koko hommasta yhtään mitään. Opettaja kierteli luokassa ja joka kierroksella joutui pysähtymään kohdalleni selventämään, kuinka niitä silmukoita kuuluu tehdä. Hammasta purren, kiukunkyynel silmäkulmassa istuin sitten erään koulupäivän päätteeksi käsityöluokassa opettajan kanssa virkkaamassa sitä hemmetin hiirtä. Muut olivat saaneet hiirensä oppituntien puitteissa valmiiksi ja itselläni oli vielä pahasti kesken. Hiiri oli tarkoitus antaa lahjaksi äidille tai isälle ja minä heitin omani roskikseen, sillä se näytti perfektionistin silmin katsottuna aivan järkyttävältä: silmukat olivat paikoitellen aivan liian löysiä ja täytteenä ollut vanu pursusi ulos rumasti. Vihasin virkkausta eivätkä käsityöt muutenkaan olleet minun juttuni ja oli selvää, että heti, kun sai valita, ottaisin teknisen työn kurssin, sillä tykkäsin kovasti puutöistä.
Jotain kuitenkin tapahtui esikoisen synnyttyä, sillä löysin kuin löysinkin innostuksen käsitöitä (ja suureksi hämmästyksekseni juurikin virkkausta) kohtaan! Katselin Youtubesta virkkausvideoita, ostin koukkuja ja lankoja ja päätin tarttua härkää sarvista. Ensimmäinen valmis työ taisi olla pieni amigurumi-pupu, joka on tyttärelläni vieläkin tallessa. Sen jälkeen alkoi valmistua kaikenlaista: tuttinauhapöllöjä, meikkipusseja, hiuspantoja, sisustus- ja joulukoristeita, lasinalusia ja nyt viimeisimpänä nukkeja. Olen käyttänyt enimmäkseen netistä löytämiäni ilmaisia ohjeita, mutta tänä vuonna on tullut ostettua muutama maksullinen ohje. Etsystä löytyy vaikka mitä ihanaa ja ainakin ne ohjeet, jotka olen itse sieltä ostanut, ovat olleet todella selkeitä ja helppoja.
Tällaisia pussukoita virkkasin joskus äidilleni ja siskoilleni synttärilahjoiksi. Ohjeen löysin Prinsessajuttu-blogista.Nämä jouluaiheiset virkkaukset nostetaan esille joka joulu. Enkelin ohje löytyy Johkunlainen-blogista ja tontun ohje on Järbo Garnin amigurumi tonttu. Kuusen tein ilman ohjetta.Tämän nuken ohjeen ostin Etsystä. Löytyy nimellä mermaid-Ava. Ystäväni ideasta tein Avalle myös siivet, joten nukke muuntautuu nyt tytöstä merenneidoksi ja keijuksi. Näitä valmistui muutama ystävienkin lapsille. Aivan ihania!
Virkkauksen lisäksi olen opetellut myös makramee-solmeilua ja käsieni kautta on valmistunut mm. seinävaatteita, amppeleita ja korvakoruja. Youtuben kautta opettelin tämänkin taidon. Suosikkilankojani ovat ehdottomasti pehmeät Sofia Knotter-langat sekä Lankavan Moppari, joka on helposti käsiteltävä lanka ja sitä löytyy useissa väreissä. Sofia Knotterin verkkokaupasta olen ostanut myös kaikki korvakorutarvikkeet.
Tekemiäni makramee-korvakoruja ja muutamat virkatut korut.
Tämä työ koristaa meidän ruokailutilan seinää. Sittemmin olen vielä harjannut päällimmäisen ”kerroksen” hapsut auki.Tämä kranssiohje on yksi suosikeistani! Ohje löytyy Paapon sivuilta ja ohjeen on tehnyt meidannakoista-nimistä ig-tiliä pitävä Jonna. Käykää muuten tsekkaamassa kyseinen tili! Se pursuaa aivan ihania käsityöohjeita ja lisää tulee koko ajan.
Kierrätysnahkatyöt ovat myös herättäneet kiinnostukseni. Ostin kerran kirppikseltä edullisesti aitoa mustaa nahkaa olevan takin, jota olen leikellyt paloiksi ja näistä pienistä palasista on syntynyt paperista leikattujen sapluunoiden avulla mm. nahkarusettipompuloita ja innostuinpa tekemään pääkalloaiheiset korvakorutkin. Alun perin tarkoituksena oli tehdä nahkaiset tossut lapsilleni. Ohjeenkin löysin eräästä blogista valmiiksi, mutta se projekti ei koskaan edennyt loppuun saakka. Ongelmaksi muodostui se, ettei minulla ole omaa ompelukonetta, vaan lainaan tarvittaessa äitini konetta. Se ei kuitenkaan ole oikein soveltuva nahkaompeluun enkä ole vielä saanut perusteltua itselleni oman ompelukoneen ostamista.
Nämä siis tehty vanhasta nahkatakista.
Tästä päästäänkin ompeluaiheeseen! Käsitöistä ompeleminen on aina ollut mielestäni ihan mukavaa hommaa ja se sujui koulussakin (ainakin sen vähän, mitä sitä tarvitsi pakollisilla kursseilla opetella ja osata). Pari vuotta sitten opettelin ompelemaan perus leggingsit ja muutamat sellaiset tuli esikoiselle tehtyä. Olisin halunnut tehdä myös paitoja, mutta päänteiden ompeleminen ei tuottanut riittävän hyvää lopputulosta heti ensi yrittämällä, niin paitatehdas meni jäihin ja keskityin leggingseihin. Ompelemisen opettelua haluaisin vielä joskus jatkaa! Ja ehkä sitten sen oman ompelukoneen ostaminen olisi perusteltua. Anopilta on muuten yhä lainassa saumuri, jota opin auttavasti käyttämään, mutta ehkä senkin laitteen sielunelämään täytyisi paneutua hieman tarkemmin, jotta siitä saisi kaiken ilon irti.
Käsitöiden osalta haaveena olisi vielä neulomisen salojen opettelu. Villasukkia ei huvita tehdä, koska niitä tulee anopin kautta riittävästi, mutta norjalaisen villapaidan tekeminen houkuttelisi! Myös neulotut pipot ja huivit tulisivat tarpeeseen.
Joulukuu on viimein täällä! Olen ehdottomasti jouluihminen ja rakastan kaikkea jouluun liittyvää: koristeita, valoja, ruokia, lahjoja ja lauluja. Mieheni on aika lailla vastakohta, hän ei niinkään piittaa jouluhössötyksestä. Onneksi lapset ovat yhtä innoissaan kuin minä ja voin hössöttää yhdessä heidän kanssaan! Äitinikin on henkeen ja vereen jouluihminen ja lähipiiristä löytyy muutama ystäväkin, joiden kanssa tulee joulun lähestyessä viestiteltyä ja fiilisteltyä mm. lahjoista. Teen nykyään usein lähipiirin aikuisille lahjat itse, esimerkiksi käsitöitä tai itseleivottuja herkkuja, granolaa, joulusinappia tms. Se on mielestäni paljon käytännöllisempää ja persoonallisempaa kuin ostaa jotakin turhaa materiaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea.
Esikoisen synnyttyä innostuin käsitöistä ja opettelin virkkaamaan. Pari vuotta sitten virkkasin kasan joulukoristeita, jotka on tänäkin vuonna nostettu esille. On ihanaa koristella kuusi itsetehdyillä koristeilla! En yleensä osta mitään uusia koristeita ja samat palvelevatkin vuodesta toiseen. Tänä vuonna ostin kuitenkin yhdet uudet jouluvalot, sillä kahtena edellisenä talvena meillä on ollut ulkona vain yhdet valot ja olen haaveillut toisista. Kyseessä on monivärivalot, jotka tilasin mieheltä kysymättä (hän ei siis pidä myöskään jouluvaloista). Virittelin ne etukuistille ja jäin odottamaan isännän reaktiota. ”Ihan hirveät” oli hänen kommenttinsa, eli siis juuri hyvät 😀
Meillä on ollut joka vuosi aito kuusi siitä saakka, kun ollaan tässä talossa asuttu ja tämä on nyt siis neljäs joulu täällä. Ensimmäisinä vuosina ostin korkean ja tuuhean kuusen, mutta viime vuonna ostin ensimmäistä kertaa pienemmän kuusen, joka oli mielestämme aivan riittävä. Niinpä tänäkin vuonna meillä on pieni kuusi. Koristelimme sen lasten kanssa eilen, lasten jouluradion soidessa taustalla. Kaksi kynttelikköä olen nostanut esille, pihalla on muutama lyhty ja esikoinen on teipannut ikkunoihin hänen tekemiään joulukoristeita. Led-tuikkuja asettelimme esikoisen kanssa olohuoneeseen heti iltojen alettua muuttua pimeämmiksi.
Joululeivonnankin suhteen olen innokas, samoin lapset. Erityisesti esikoinen on kiinnostunut leipomisesta ja pienellä avustuksella hän loihtii jo upeat tähtitortut. Piparileivontatalkoot olemme pitäneet nyt kahdesti ja kuopuskin jaksaa jo hienosti keskittyä koristeluun, välillä koristeita maistellen.
Tonttu kotiutui meille tyttären voimisteluseuran arpajaiskorista ja se tuli kuin tilauksesta: olin haaveillut suuresta, virkatusta tontusta, mutta en ollut saanut aikaiseksi aloittaa sellaisen tekemistä.Näiden lisäksi kuusessa roikkuu myös virkattuja joulukuusia ja sydämiä.Tämän kauniin pöytäliinan sain äidiltäni. Pienet kuuset ovat Ikeasta ja virkatut enkeli, tonttu ja kuusi ovat minun tekemiäni.Kuusessa roikkuu joka vuosi myös spraymaalilla kultaisiksi ja hopeisiksi maalattuja käpyjä.Tämä yksinkertaisen kaunis kynttelikkö on ollut minulla jo vuosia ja joka joulu nostan sen vakiopaikalleen keittiön ikkunan ääreen. Huomaa esikoisen kaunis perhonen!
Olin yläkoulussa musiikkiluokalla ja luonnollisesti luokkamme valmisteli joka vuosi musiikkiesityksiä joulujuhliin. Soitin lisäksi poikkihuilua ja esiinnyin koulun orkesterin mukana. Lukiossa suoritin musiikkidiplomin ja soolo joulukirkossa kuului osaksi diplomia. Joululaulut ovat aina olleet minulle tosi tärkeitä ja liikutun niistä herkästi kyyneliin saakka. Olen niin onnellinen, että tällä kylällä toimii aktiivinen kyläkuoro, johon kuulun ja olemme jouluisin esiintyneet kylän joulutapahtumassa. Tänä vuonna näyttää pahasti siltä, ettemme vallitsevan tilanteen vuoksi pääse esiintymään ja se on kyllä todella kurja juttu. Toivottavasti vuoden päästä tilanne on normalisoitunut ja pääsemme taas esiintymään!
tmi Henriikka Latvala 