Kodin pintaremontti, osa 3: sauna

Havahduimme taannoin siihen, että kiukaamme on alkanut tarjota heikkoja löylyjä. Mies päätti tutkia asiaa tarkemmin ja kas, keskimmäiset vastukset eivät enää toimi! Olemme pohtineet saunan seinien, katon ja lauteiden vahaamista ja nyt se on sitten tehtävä, kun kerran kiuaskin laitetaan uusiksi.

Saunamme on kooltaan pieni ja tämänhetkinen Harvian kiuas on ennen rikkoutumistaan ajanut asiansa saunan lämmittämisessä erinomaisesti. Kiukaalle varattu tila on aika pieni, lauteet korkealla ja kiukaan sivussa tietenkin vielä turvakaiteet, joten kiuas ei juurikaan näy (kuten esimerkiksi sellaisissa saunoissa, joissa kiuas on lauteisiin upotettava ja tulee katseenvangitsijaksi keskelle saunaa), joten emme koe kiukaan ulkonäöllä olevan suurta merkitystä tässä saunassa. Siksi ostamme tilalle todennäköisesti uuden samanlaisen kiukaan.

Pahoittelut, etten jaksanut pestä rikkinäisiä kiuasta ennen kuvausta, joten tässä se nyt on, kalkkitahroineen kaikkineen. Kivetkin on miten sattuu, kun niistä osa otettiin pois kiukaan toimimista tutkittaessa.

Mitä lauteisiin tulee, olemme haaveilleet niiden vahaamisesta mustiksi. Seiniin ja kattoon olisi tarkoitus laittaa väritön vaha. Mielestäni sauna menisi liian tummaksi, jos myös seinät laitettaisiin tummiksi, sillä lattiakin on tumma. Toki toinen vaihtoehto olisi, että laitettaisiin seinät mustiksi ja lauteet jäisivät puunvärisiksi. Missään nimessä ei kuitenkaan ole tarkoitus vetää koko saunaa tummaksi.

Olemme myös miettineen valojen siirtämistä kattoon. Nyt spotit on upotettu lauteiden ”selkänojiin”. Valojen siirtäminen kattoon tuntuu kuitenkin työläältä, joten voi olla, että ne jäävät alkuperäisille paikoilleen. Ainakin toistaiseksi, kunnes iskeekin into lähteä siirtämään niitä 😀

Kylpyhuoneen puoli on passeli ja sille ei onneksi ole nyt tarvetta tehdä mitään. En tiedä, olenko ainoa, joka ei ymmärrä sadevesisuihkujen viehätystä. Itselläni menee niiden kanssa lähinnä hermot. Ainakin tällä alueella vesi tuntuu olevan melko kalkkista ja meidän sadevesisuihkujen suutinosat ovat vähän väliä tukossa. Lisäksi tuntuu, että sadevesisuihkulla on hankala saada riittävä paine tukanpesuun, varsinkin pitkien ja paksujen hiusten kanssa. Onneksi meillä on myös käsisuihkut, joista olen tykännyt kovasti ja lapsetkin usein käyttävän niitä sadevesisuihkujen sijaan.

Kylpyhuoneessa on myös vessanpönttö ja sen vasemmalla puolella on pieni allas kaappeineen.

Tämä ovi on ainoa, joka pitäisi vaihtaa uuteen.

Tämä on syy siihen, miksi kylpyhuoneen ovi pitäisi vaihtaa. Tämä ovi ei kestä kosteutta ja ovi olisikin tarkoitus vaihtaa huurrelasioveen.

Tykätään kovasti saunomisesta ja meillä käy välillä myös ystäviä saunomassa. Siksi tämä remontti toteutunee tällä viikolla, jotta sauna saadaan taas käyttöön. Jääkäämme siis odottelemaan postausta ja kuvia valmiista saunasta!

Kodin pintaremontti, osa 2: wc

Yksi ensimmäisiä pintaremontteja, joita tähän taloon teimme, oli meidän ”pikkuvessan” remontti. WC:ssä oli todella suuri käsienpesuallas ja koko altaan mittainen allaskaappi sekä wc-istuin ja seinässä suuri peili. Ei muuta. Iso allas kaappeineen vei paljon tilaa ja pienten lasten kanssa tuskastutti tilanpuute. Vessassa piti kuitenkin mahtua harjoittelemaan potalla ja pöntöllä istumista, vaihtaa vaippoja yms. Lisäksi kaipasimme hyllytilaa, jossa säilyttää esim. latauksessa olevaa sähköhammasharjaa. Vessassa on vain yksi pistorasia ja se on hieman kummallisessa paikassa.

Vessan pintamateriaalit ovat onneksi väreiltään ja tyyliltään ajattomat, kauniit ja siistit. Lattia on tummanharmaata, pientä laattaa ja seinillä upeat, valoisuutta tuovat suuret valkoiset laatat. Ikkunaseinä on tehostelaattaa, joka kimaltelee kauniisti valossa.

Tältä WC näyttää nykyisin ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Päädyimme vaihtamaan vessaan pienemmän altaan ja allaskaapin sekä korvaamaan peilin pienellä peilikaapilla. Ikeasta ostimme siron hyllykön ja värikkään maton. Hyllykköön laitoin vielä tekokukan tuomaan lisää väriä. Lisäsimme vessaan myös bideesuihkun, jollaisia tässä talossa ei ollut laisinkaan. Liimasin joskus lapsille seinään dino-aiheisia sisustustarroja, jotka saa helposti irrotettua. Niitä on ihmetelty kovasti erityisesti silloin, kun lapset olivat vielä pottaikäisiä. Tarrat on tilattu Made of Sundaysilta.

Vanhoja kuvia kahlatessani tämä oli ainoa alkuperäisestä vessasta otettu kuva, jonka löysin.

Urtekram teepuushampoo

Viimein kaiken etsinnän jälkeen vaikuttaisi siltä, että olen puolivahingossa löytänyt hiuksilleni sopivan shampoon ja halusin jakaa vinkin tännekin! Aiemmassa hiustenhoitoon liittyvässä postauksessa kerroin hiuslaadustani (hiusta on paljon, ne ovat liukkaat, helposti takkuuntuvat ja päänahka on ajoittain kuiva, mutta rasvoittuva) ja siitä, kuinka on ollut haastavaa löytää shampoo, joka ei ole liian hoitava tai kuivattava.

Olen aiemmin kauppareissuilla lähinnä ohimennen silmäillyt Urtekramin shampoovalikoimaa, mutta aina mukaan on päätynyt jokin aiemmin kokeilemani tuote. Nyt päätin ottaa yhden heidän shampoistaan kokeiluun, nimittäin teepuushampoon, ja ilokseni voin todeta, että se kannatti!

Shampoo on ollut minulla käytössä nyt kolmisen viikkoa ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Teepuuöljyn tuoksu on minulle entuudestaan tuttu, sillä käytän teepuupalasaippuaa kasvojeni ihon hoidossa. Palashampoo on kuitenkin harmikseni vain lisännyt hiusteni rasvoittumista ja sen myötä myös päänahan kutinaa, mutta tämä nestemäinen versio tekee hiuksistani ihanan pehmeät. Tukka ei myöskään ”narsku” samalla tavalla kuin palashampoolla pesemisen jälkeen. Olen jopa pystynyt pidentämään hiustenpesuväliäni yhdellä päivällä eikä päänahka ole juurikaan kutissut. Yleensä pesen hiukset siis joka toinen päivä ja pesupäivän aamuna tukka monesti näyttää jo siltä, että on pesun tarpeessa.

Positiivista on myös se, että Urtekramin tuotteita saa päivittäistavarakaupoista, joten shampoon saa ostettua kätevästi ruokaostoksien yhteydessä. Tykkään myös siitä, että Urtekramin shampoot ovat vegaanisia ja luonnonmukaisia. Teepuushampoo on suunniteltu nimenomaan ärtyneelle ja herkälle hiuspohjalle ja se sisältää teepuuöljyn lisäksi mm. laventeliöljyä ja magnoliankuoriuutetta. Kosteuttavina ainesosina toimivat aloe vera ja glyseriini.

Kodin pintaremontti, osa 1: keittiö

Instagramin puolella vähän jo väläyttelinkin, että voisin tehdä juttua meidän kodin pintaremontointiin liittyen. Asumme siis 118 neliön omakotitalossa Tuusulassa. Ostimme talon keväällä 2017 perheeltä, joka on rakennuttanut tämän vuonna 2012. Talo oli muuttohetkellä sen verran uusi ja pinnat hyvässä kunnossa, ettei meidän tarvinnut oikeastaan tehdä muuta kuin rakentaa aidat koiraa varten. Saimme avaimet huhtikuussa ja kuopuksen laskettu aika oli kesäkuussa, joten mitään ylimääräistä remonttia emme sillä hetkellä kyllä kaivanneetkaan. Pikkuhiljaa olemme tehneet täällä kaikenlaista ja voisin kaivella kuva-arkistoja sen verran, että saisin ennen-jälkeen kuvasarjoja teille nähtäväksi. On myös mukava itse katsella, mitä kaikkea ollaankaan saatu jo aikaiseksi.

Yleisesti ottaen talon pohjaratkaisu on loistava: talossa on paljon avointa tilaa ja ikkunoita joka suuntaan, joten talo on valoisa ja tilavan tuntuinen, vaikkei neliömäärä päätä huimaakaan. Vanhemmille ja molemmille lapsille on omat huoneet (tällä hetkellä kuitenkin haluavat edelleen jakaa yhteisen huoneen, joten toinen huone on meillä jumppa/vierashuoneena). Olohuone ja ruokailutila ovat yhtenäistä tilaa ja keittiöstä on yksi seinä jätetty osittain avoimeksi, joten keittiö on sen ansiosta samaa yhtenäistä tilaa olohuoneen ja ruokailutilan kanssa. Vessoja on kaksi, toinen kylpyhuoneen yhteydessä, joten ei tarvitse jonotella vessavuoroja. Kylppärissä on kaksi suihkua ja sauna, johon nelihenkinen perhe mahtuu hyvin. Kodinhoitohuoneen oma sisäänkäynti mahdollistaa sen, että märillä ulkovaatteilla voi kävellä kylppäriin riisuutumaan ja jättää märät vaatteet saunaan kuivumaan. Myös kurainen koira on näppärä kuskata sitä kautta pesulle.

Ajattelin aloittaa muutostöistä kertomisen meidän keittiöstä, jonka värimaailma on musta-valkoinen ja kodinkoneet rosterisia. Ikkunan edessä on paljon säilytystilaa sisältävä iso saareke, joka vie aika paljon liikkumatilaa. Sen ääressä syödään kuitenkin varsin usein. Erityisesti lapset tykkäävät syödä keittiössä, sillä samalla voi ikkunasta katsella kadulle. Pian 4v autofani varsinkin rakastaa bongailla automerkkejä ruokailun lomassa 😀

Jääkaapin vieressä sijaitsi muuttohetkellä seinään kiinnitetty kaappi laseja varten ja sen alapuolella syvä säilytyslaatikko lautasia varten. Meillä kävi kuitenkin valitettavasti niin, että lasi/mukikaapin kiinnitykset pettivät ja sisältö rojahti lattialle (onneksi on kotivakuutus), joten tätä kulmausta oli alettava suunnittelemaan uudelleen. Haaveilimme aamiaiskaappi-tyyppisestä ratkaisusta ja päädyimme lopulta korkeaan Ikea Metod/Maximera-kaappiin valkoisella rungolla ja mattamustilla ovilla. Kaappiin sijoitettiin mukit, lasit, kupit ja lautaset ja yksi hylly varattiin kahvinkeittimelle ja SodaStream-koneelle. Pettäneen kaapin alapuolella ollut alakaappi myytiin Torin kautta eteenpäin. Kylmälaitteiden yläpuolelle teetettiin mittatilaustyönä yläkaappi sävy sävyyn Ikean korkean kaapin kanssa ja sieltä löytyvät mm. viinilasit, maljakot ja tarjoiluastiat.

Tämä kuva on otettu silloin, kun kävimme katsomassa taloa sen ollessa myynnissä.

Syy siihen, että halusin aloittaa nyt keittiöstä, on se, että keittiömme sai hiljattain lisäuudistusta, sillä meidän 9v vanha pakastin hajosi. Verkkokauppa.comissa sattui olemaan hyvä pakettitarjous ja koska jääkaappi ja pakastin ovat yhtä vanhat, ajattelimme, että jääkaappi levinnee seuraavaksi, joten uusitaan sekin. Nyt keittiössä komeilee LG:n musta setti vanhan rosterisen Samsungin tilalla! Pisteet Verkkokauppa.comille nopeasta toimituksesta (tilattiin su ja uudet laitteet olivat pihassa ke). Otimme lisämaksusta vielä vanhan laitteen kierrätyksen, joten vanha pakastin lähti heidän matkaansa. Jääkaappi on vielä toimiva ja sen laitoimme myyntiin.

Ja tässä uudet! Todellisuudessa uusien kylmälaitteiden väri on lähempänä kaappien väriä, joten näyttävät nyt tässä kuvassa ikkunasta tulevan valon vuoksi harmaammilta kuin mitä todellisuudessa ovat.

Mies vaati saada ottaa uuden kuvan ja muokata värejä todellisemmiksi, joten tässä, olkaa hyvät! 🤭

Vielä yhden asian haluaisimme keittiössä uusia ja se on liesituuletin. Tämänhetkinen liesituuletin ei miellytä silmää eikä vaikuta ajavan asiaansa, vaikka täydellä teholla pitääkin varsin kovaa meteliä. Sellainen pyöreän mallinen voisi olla kiva! Myös joku laatta pitäisi välitilaan laittaa, sillä huokoiseen seinään tarraa kaikki roiskeet ja seinä olisi helpompi pitää puhtaana, kun se olisi laatoitettu. Ehkä joku valkoinen laatta voisi olla hyvä.

Tällainen UPO liesituuletin meillä on tällä hetkellä. Haluaisin laatat tuohon liesituulettimen alle jäävään tilaan, jotta seinä olisi helpompi pitää puhtaana.

Yhteishakudilemma

Kuten ihan ensimmäisessä postauksessani kirjoitin, on haaveenani ollut lääkikseen hakeminen. Hain viime keväänä ensimmäistä kertaa ja kuten odotinkin, omat tulokseni eivät olleet järin mairittelevat. Etäpääsykokeessa aikapaine oli kova ja laskurutiinini ei ollut 8kk lukemisen jälkeen lähelläkään sitä tasoa, mitä sisäänpääsy olisi vaatinut. On kuitenkin huomioitava myös se tosiasia, että aloitin nollasta, sillä en ole opiskellut lukioaikana pitkiä matemaattis-luonnontieteellisiä aineita.

Monissa lääkishakuun liittyvissä keskusteluissa eteeni on osunut ajatusmalli, jossa ensimmäinen hakukerta on ikään kuin ”pääsykokeiden tsekkaamiskerta” ja niin se taisi minullakin olla. Itselläni ei ollut korkeat odotukset oman onnistumiseni suhteen, koska tiesin, etten todellakaan ollut siinä pisteessä, missä moni kolme vuotta lukiossa kyseisiä kursseja opiskellut on. Puhumattakaan siitä, että kirjoitin ylioppilaaksi v. 2009 eli lukio-opinnoista on jo hyvä tovi 😀

Viime hakukerralla hain lääkikseen Kuopioon, Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Lisäksi päätin lisätä hakuvaihtoehdoksi vielä Helsingin yliopiston molekyylibiotieteet, sillä se vaikutti kiinnostavalta. Sen suhteen ei kuitenkaan ollut mitään odotuksia, sillä elin käsityksessä, etten ole oikeutettu osallistumaan pääsykokeeseen, sillä olen ylioppilas. En myöskään voinut tulla valituksi todistusvalinnassa, sillä en ole kirjoittanut biologiaa enkä kemiaa. Yllätyksekseni sain kuitenkin kutsun pääsykokeeseen ja tuli sitten tsekattua myös se pääsykoe.

Tämän hakukerran luku-urakan aloitin siis lokakuussa, jälleen Mafynetin itseopiskelupaketilla. Nollasin opiskeluhistorian ja aloitin fy ja ke alusta, biologiaa olen edelleen tykännyt lukea kirjoista (kotoa löytyy uusimmat painokset BIOS1-4, 5 lainasin kirjastosta). Lapset käyvät yhä päivähoidossa neljänä päivänä viikossa ja se on pääasiassa kaikki lukuaika, mitä minulla on. Toki tulee luettua jonkun verran iltaisinkin, kun olen saanut lapset nukkumaan. Lapset sairastivat perus syysflunssia syksyn aikana useamman ja välillä lukemiset jäivät hyvin vähälle, kun lapset olivat yhdessä vaiheessa joka toinen viikko kotona, kun aina vähintään nuoremmalla nenä vuoteli.

Olen lukemisen ohessa tehnyt jonkun verran rokotuskeikkaa, hyvin maltillisesti kuitenkin. Yritän pitää fokuksen pääasiassa lukemisessa. Koko ajan mielessäni on kuitenkin vahvistunut ajatus siitä, että olen aika kypsä ihmisten hoitamiseen ja olen joutunut punnitsemaan valintojani uudelleen. Takaraivossani kummittelevat toisinaan erään ystäväni sanat ennen koko tämän projektin alkamista ”Ootko ihan varma lääkiksestä, edessä olisi kuitenkin sama potilastyö ja sairaalamaailma?”. Myös fysiikan opiskelu on tökkinyt enemmän ja enemmän, kun taas vastapainoksi kiinnostus kemiaa kohtaan on kasvanut entisestään ja kemian tehtävät sujuvat hyvin. Uteliaisuus kemian alan opintoja kohtaan heräsi ja löysinkin pian itseni tutkiskelemasta kemian kandiohjelman sisältöä. Päätös oli sillä sinetöity: tänä keväänä en hae lääketieteelliseen, vaan uudelleen molekyylibiotieteiden kandiohjelmaan sekä lisäksi kemian kandiohjelmaan!

Nyt hakemuksen tehneenä jouduin kuitenkin pettymään: kemian pääsykokeeseen ei ylioppilailla ole osallistumisoikeutta enkä voi päästä sisään todistuksellakaan, koska en ole kirjoittanut kemiaa enkä matematiikkaa. Ainoa pääsykoe, joka minulla keväällä tulee nyt sitten olemaan edessä, on molekyylibiotieteet eli kemian ja biologian opiskelu jatkuu. Aion myös kokeilla toista reittiä kemialle, nimittäin avoimen yliopiston väylää pitkin. Kemialle voi siis päästä sisälle, jos suorittaa tietyin kriteerein avoimessa yliopistossa kemian perusopinnot (25 opintopistettä). Tuntuu, että olen löytänyt oikean suunnan ja nyt täytyy täysillä painaa sitä kohti!

Jos aiot hakea kevään korkeakoulujen yhteishaussa ja erityisesti jos haet opiskelemaan Helsingin yliopistoon, ongelmatilanteissa suosittelen lämpimästi kääntymään Helsingin yliopiston hakutoimiston puoleen. Heillä on chat-palvelu, joka on auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12-14. Sain itse muutamiin kysymyksiin kattavat vastaukset todella nopeasti, kiitos heille! Tsemppiä kaikille hakuun ja pääsykokeisiin lukemiseen!

Virkatut herkut

Pienen tauon jälkeen olen jälleen innostunut virkkaamisesta. Tyttären kanssa aloimme suunnittelemaan hänelle virkattujen herkkujen kauppaa. Selasimme yhdessä netistä ideoita ja ohjeita ja tytär kirjoitti itse listan siitä, mitä kauppaansa toivoisi. Ennestään hänellä on vielä tallessa virkkaamani keksit.

Tytär on innostunut kirjaimista ja onkin opetellut jo kaikki kirjaimet. Kirjoittaminen sujuu, kun äiti sanelee kirjain kerrallaan. Listalta uupuvat vielä karkit.

Minulla on makuuhuoneessa erillinen pieni pöytä ja muutama seinähylly, jotka ovat täynnä käsityötarvikkeita, erityisesti erilaisia lankoja. Sieltä valikoimme puhtaasti väri edellä kaikkein herkullisimman väriset langat käyttöön!

Nämä donitsit ja mehujäät olivat todella helppoja, nopeita ja mieluisia tehdä ja eri väreillä saa aikaan vaikka millaisia variaatioita!

Tämä pieni mansikkakakku oli melkoista näpertelyä, varsinkin mansikoiden osalta ja taitaa jäädä viimeiseksi laatuaan, vaikka suloinen onkin 🤭

Englanninkieliset, maksuttomat ohjeet kakkuun, jäätelöihin ja donitseihin löytyvät täältä. Kannattaa myös katsoa, mitä muuta ihanaa Jennifer Santos/Super Cute Designilta löytyy. Itse bongasin kyseisen tilin Instagramista ja kaikki hänen tekemänsä virkkaustyöt ovat aivan mielettömiä! Lisäksi kaikki käyttämäni ohjeet ovat olleet todella selkeitä ja helppoja seurata.

Seuraavaksi olisi vuorossa uuden leikkiteesetin hankinta, sillä pikkuveli on hajottanut lähes kaikki siskonsa posliiniset teeastiat. Toiveissa olisi Frozen-aiheiset, enkä löytänyt kuin posliinisia ja muovisia, joten muoviset sitten varmaan lähtevät tilaukseen.

Lettijuttuja

Tyttärellämme on superpaksu, aavistuksen luonnonkihara vaalea tukka, johon taitava hiustenlaittaja saa tehtyä vaikka millaisia kampauksia. Valitettavasti hän on kuitenkin perinyt äitinsä hiuslaadun eli hänen hiuksensa ovat liukkaat ja herkästi takkuuntuvat, joten kampauksien tekeminen ei ole aina aivan yksinkertaista. Paksulla, lapiomallisella luonnonharjalla saa kuitenkin onneksi hyvin selvitettyä takut hänen tukastaan ja päiväkotiin laitetaan yleensä letit, etteivät hiukset ole päivän leikeissä tiellä ja takkuunnu.

Alkuun mentiin pitkään kahdella saparolla tai ihan perusleteillä, mutta mieheni sai joskus lahjaksi ystävältään isin ja tyttöjen lettikirjan, josta isin sijaan minä olen opetellut mm. hollantilaisen letin saloja 😀 Nyt onnistuu jo useammat erilaiset lettikampaukset, joita on ihana koristella värikkäillä ponnareilla ja pinneillä. Tytär antaa tosi hyvin letittää ja pysyy hyvin paikallaan. Joskus, kun harjoittelen jotakin uutta kampausta, teen sen silloin, kun hän katsoo jotakin lastenohjelmaa, sillä harjoittelu ottaa toisinaan aikansa.

Olen pitkään käyttänyt tytön hiuksissa jotain ihan perus markettipompuloita: mitä enemmän paketissa on, sen parempi, sillä jotenkin ne joutuvat aina hukkaan. Nyt halusin kuitenkin jotakin piristävää ja päädyin tekemään yhdessä tyttäreni kanssa tilauksen Happy Parrotilta. Tytär sai valita mieluisat tuotteet ja kuinka nopeasti ne saapuivatkaan! Ja niin kauniisti paketoituna!

Tässä tyttären valinnat! Eikö olekin herkulliset värit? 🤩

Tyttären suosikkiväreihin ja kuvioihin ovat jo pitkään kuuluneet vaaleanpunainen, pinkki ja liila sekä sateenkaaret. En siis lainkaan ihmettele, että hänen suosikeikseen muodostuivat sateenkaarikuvioinen panta ja hohtavan pinkit rusettiponnarit. Yllätyksekseni myös keväisen keltaiset rusettiponnarit kelpasivat hänelle. Rusettipantaa sovitettiin heti, kun paketti oli saatu auki ja äiti sai tehdä testiletit pinkeillä rusettiponnareilla, joita tietenkin esiteltiin heti seuraavana päivänä päiväkotikavereille.

Iltahämärässä puhelimella napattu kuva ei ole se kaikkein laadukkain ja ponnareiden sähäkän pinkki sävy ei pääse kunnolla oikeuksiinsa, mutta söpöt ovat silti!

Yksi tyttären suosikkihiuskoristeista oli pitkään toisen kotimaisen rusetteja myyvän pienyrityksen, Sievän, suuri vaaleanpunainen Alma-rusettipinni, joka harmiksemme on joutunut hukkateille 😦 Täytynee ehkä shoppailla pian myös Sievän verkkokaupassa ja tilata uusi rusetti kadonneen tilalle. Pianhan se kesäkin jo tulee ja tukkaa ei sitten tarvitse enää piilottaa pipon alle. Pääsevät rusetitkin entistä enemmän esille!

Tämä vaaleanpunainen kaunokainen on kadoksissa.

Jos et ole vielä tutustunut näihin edellä mainittuihin kotimaisiin pienyrityksiin, voin lämpimästä suositella! Valikoima on laaja ja värejä, kuoseja sekä malleja löytyy moneen makuun. Ja huolimatta tyttäreni liukkaasta hiuslaadusta ovat nämä rusetit, ponnarit ja pannat pysyneet hänen hiuksissaan erinomaisesti.

Matkailuhaaveita

Edellisessä matkailuun liittyvässä postauksessa kävin läpi maita, joissa olen matkaillut. Tässä postauksessa haluan nostaa esille niitä maita, joihin haluaisin vielä joskus päästä.

Islanti

Kuumia lähteitä, islanninhevosia, tulivuoria, luonto…tarvitseeko enempää edes sanoa? Lentomatkakaan ei olisi pitkä. Tänne haluaisin mieheni kanssa. Suurin ongelma on se, että haaveilen islanninhevosvaelluksesta, mutta en ole tähän päivään mennessä saanut miestäni nousemaan hevosen selkään. Tässä riittää siis vielä työnsarkaa.

Australia

Australiassa kiinnostavat letkeän kulttuurin lisäksi ainutlaatuinen luonto eläimineen. Ja se valo ja lämpö. Ainakin näin pimeimpään aikaan vuodesta kaipaan valoa ja lämpöä. Australiaan olisi mahtavaa lähteä koko perheen voimin ihmettelemään (sitten, kun lapset ovat vähän isompia, sillä pitkät lennot + alle kouluikäiset lapset = ei kiitos).

Uusi-Seelanti

Anoppini on ollut aikanaan Uudessa-Seelannissa vaihto-oppilaana ja on kertonut kiehtovia tarinoita siitä. Anoppeja usein parjataan, mutta uskokoon ken tahtoo: minä haaveilen tyttöjen reissusta Uuteen-Seelantiin anoppini kanssa (koska anoppini on mahtava!).

Norja

Tähän ainoat oikeat vastaukset ovat vuonot ja laskettelurinteet. Olen vain kerran elämässäni päässyt laskettelemaan Suomen ulkopuolella (Åressa) ja haluaisin päästä näkemään, millaisia rinteitä Norjassa olisi tarjolla! Patikointi Norjassa kuulostaisi myös hyvältä. Fanitin pienenä norjan vuonohevosia, joten niitäkin voisi toki käydä moikkailemassa. Tänne voisin lähteä perheen kanssa. Lapset pitäisi kyllä ensin opettaa laskettelemaan, joten Norjaankaan ei taideta ihan heti lennähtää…

Tanska

Tanskasta minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen arkkitehtuuri: värikkäät talot meren rannalla. Lapset olisi myös mukava viedä Legolandiin. Tänne voisin mielelläni ottaa koko perheen mukaan eikä se edes vaatisi minkäänlaisia ponnisteluja keneltäkään, joten onnistunee lähitulevaisuudessa. Paitsi että ai niin: kunhan tämä epidemia joskus hellittää.

Irlanti

Irlannin vehreä luonto vaikuttaa kerrassaan lumoavalta ja ehdottomasti haluaisin päästä fiilistelemään aitoon, paikalliseen irkkupubiin! Mulla on ystävänä yksi ihana taiteilijasielu, jonka kanssa Irlannin reissusta tulisi täydellinen! Voitaisiin yhdessä laulaa kuorossa oppimiamme irlantilaisia kansanlauluja muutaman tuopin jälkeen 😉

Yhdysvallat (No se New York olis kiva kokea)

Miksi New Yorkiin? No miksei! Sitä on niin moni hehkuttanut ja se näyttää joka kerta niin upealta kaikissa tv-ohjelmissa ja elokuvissa, että pakkohan se on joskus päästä näkemään ja kokemaan itse. Tänne lähtisin oman äitini kanssa, sillä tiedän, että hänkin haluaisi sinne päästä.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Lappi

Kyllä, Lappi. En ole koskaan käynyt Lapissa ja se harmittaa. Haluaisin kokea perinteiset husky-ajelut ja nähdä poroja ja revontulia sekä tietenkin lasketella. Myös ruska-ajan Lappi kiinnostaa ja patikointi upeissa maisemissa kameran kanssa täytyy joskus päästä kokemaan.

Hengenpelastaja

Kävin eilen luovuttamassa verta, seitsemännen kerran. Miksi luovutan ja kuinka innostuin?

Eilen luovutin verta Järvenpään verenluovutustilaisuudessa. Tuo yksi oikean käden suoni tuntuu olevan vakio, sillä se valikoituu lähes joka kerta. Mitä sitä hyvää vaihtamaan 🤭

Luovutin ensimmäistä kertaa ennen kuin aloin odottaa esikoista. Veikkaisin, että ensimmäinen luovutus oli vuonna 2014. Valmistuttuani sairaanhoitajaksi työskentelin lastenkirurgian puolella ja siellä tuli tiputettua verta pienille potilaille ja siitä se ajatus lähti: miksi en luovuttaisi verta sitä tarvitseville.

Kaikillehan verenluovutus ei ole mahdollista esimerkiksi painon, iän, perussairauden tai matalan hemoglobiinitason vuoksi. Myös esimerkiksi raskaus ja imetys ovat esteitä luovutukselle. Itsellänikin oli pitkiä taukoja raskauksista ja imetyksistä johtuen, mutta nyt olen taas päässyt rytmiin ja tavoitteenani on luovuttaa 2-3 kertaa vuodessa. Eilisessä tilaisuudessa tuli kuitenkin puhetta hoitajan kanssa, että hemoglobiinitasoni (joka tarkistetaan aina ennen luovutusta) on laskenut luovutus luovutukselta ja kenties jatkossa olisi syytä hieman pidentää luovutusten väliä. Oma hb:ni oli 129, kun se parhaimmillaan on ollut noin 147 luokkaa. Luovutuksen hemoglobiinin alaraja on siis 125. Mukaan saa aina rautakuurin, joka kannattaa syödä, jos vatsa suinkin kestää. Itse pyrin syömään aina koko kuurin, jotta saan tankattua rautavarastot.

Itse hyödynnän aina nimenomaan liikkuvan veripalvelun verenluovutustilaisuuksia, sillä en koe mielekkääksi matkustaa Helsinkiin luovuttamaan, kun minulla muuten ei ole sinne suunnalle menoja. Epidemiatilanteen vuoksi liikkuvan veripalvelun verenluovutustilaisuuksiin on tullut hieman muutoksia: tällä hetkellä verenluovutukseen ei voi mennä ilman ajanvarausta. Tällä pyritään siihen, että tilan henkilömäärään liittyvät rajoitukset toteutuvat. Tärkeintä tietenkin on saapua paikalle terveenä. Ajanvaraus onnistuu näppärästi netistä ja puhelimeen tulee vielä muistutus varatusta ajasta. Myös luovutukseen liittyvä terveyskysely on kokenut muutoksen, sillä se on nykyään sähköisessä muodossa. Mielestäni varsin kätevää ja nykyaikaista.

Kuinka homma siis toimii? Jos pohdit, voitko sinä luovuttaa, tee veripalvelu.fi sivuilla pikatesti. Mikäli sen puolesta kaikki on kunnossa, varaa aika luovutukseen. Ennen luovutukseen saapumista täytä netissä sähköinen terveyskysely. Saavu paikalle sinulle varattuun aikaan ja muista ottaa henkilöllisyystodistus, esim. ajokortti, mukaasi. Maskisuositus on voimassa myös verenluovutustilaisuuksissa, joten muista maski. Ainakin eilisessä verenluovutustilaisuudessa oli tarjolla maskeja niille, joilla sellaista ei tullessa ollut.

Ennen luovutusta kannattaa jo kotona tankata hyvin nestettä ja paikan päällä tarjotaan vettä ja mehua. Hoitaja haastattelee vielä ennen luovutusta ja tarkistaa hemoglobiiniarvosi. Jos kaikki on kunnossa, voi luovutus alkaa! Kun neula saadaan paikalleen ja veripussi alkaa hiljalleen täyttyä, voit keskittyä köllöttelemään pedillä ja puristelemaan kädessäsi olevaa harsorullaa, kuunnella musiikkia tai vaikka jutustella hoitajan kanssa. Tunnelma on joka kerta ainakin omalla kohdallani ollut kiireetön, lämmin ja mukava.

Luovutuksen jälkeen on tarjolla pientä purtavaa ja juomaa ja jos olo on ok, saa lähteä kotiin. Pistokohtaan tulee sidos, joka saa olla pari-kolme tuntia paikallaan ja luovutuksen jälkeen täytyy loppupäivä ottaa iisisti: ei saunomista, urheilua tai alkoholia. Vettä kannattaa juoda paljon ja aloittaa se rautakuuri. Omalla kohdallani olen huomannut, että luovutuspäivänä huimaa tosi paljon, jos nesteytys ennen ja jälkeen on jäänyt liian vähäiseksi. Saat hoitajalta mukaasi kortin, jossa on yhteystiedot, mikäli ilmenee ongelmia tai sairastut ja samassa lapussa on päivämäärä, jolloin olet aikaisintaan tervetullut luovuttamaan uudelleen.

Korukokoelma

Jo blogia perustaessani tiesin, että haluan joskus tehdä postauksen anoppini tekemistä upeista koruista. Hän on erittäin taitava käsityöihminen ja taitaa yhtä sun toista. Hän tapaa usein viikonloppuisin käydä erilaisilla käsityökursseilla, kuten hopeatyökursseilla. Lisäksi hän osaa tehdä näyttäviä koruja myös mm. luusta. Saamme tyttäreni kanssa häneltä usein lahjaksi koruja, joita sain viimein aikaiseksi kuvata. Tästä postauksesta tulee siis hyvin kuvapainotteinen!

En ole mikään pro valokuvaaja, mutta olen aina tykännyt valokuvaamisesta ja olen mieheni opastuksella (sekä jonkun verran itsenäisestikin) opetellut ottamaan erilaisia kuvia sekä käsittelemään niitä kuvankäsittelyohjelmalla. Voin tehdä valokuvaamisesta ja meiltä tällä hetkellä löytyvistä kuvaamiseen liittyvistä laitteista vielä oman postauksensa, mutta nyt annetaan korukuvien puhua puolestaan!