Hyvinvointimessut Kellokoskella

Tänä viikonloppuna (lauantaina ja sunnuntaina) koetaan ensimmäistä kertaa Kellokoskella Hyvinvointimessut. Tapahtuma järjestetään varsin tunnelmallisissa ja historiallisissa tiloissa Kellokosken kartanolla ja tarjolla on vaikka mitä ohjelmaa ja tuotteita. Kävin itse pyörähtämässä paikan päällä tänään ja tuli myös shoppailtua. Halusin nähdä, kuinka tilat taipuvat tällaiseen tapahtumaan, sillä haaveissa (ja ehkä myös jo suunnitelmissa) olisi järjestää kartanolla tapahtumia. Pääsylippu messuille maksaa 10e/päivä ja sen pystyy ostamaan joko Hyvinvointipäivän verkkosivuilta tai lippu.fi palvelusta. Alle 15-vuotiaat pääsevät tapahtumaan veloituksetta.

Moni näytti saapuvan paikalle oman joogamaton kanssa, sillä tarjolla oli esim. äänimaljarentoutusta, kehonhuoltoa ja joogaa. Luennoilla aiheina olivat mm. numerologia ja oman suoliston hyvinvoinnista huolehtiminen. Myös maksullisia työpajoja, kuten luontoaskartelutyöpaja, löytyi innokkaille käsityöihmisille. Yksi suosituimmista tarjolla olevista palveluista, ainakin tänään, taisi olla selvänäkijöiden palvelut. Itsekin olisin utelias kokemaan, mitä selvänäkijän vastaanotolla tapahtuu ja mitä minusta on ”luettavissa”. Tällä kertaa en kuitenkaan osallistunut luentoihin tai hoitoihin, vaan keskityin ihastelemaan myyntikojuja sekä tekemään ostoksia.

Päivän tärkein ostos oli Korppi-rumpu shamaanirumpu. Kuten aiemmin olen kertonutkin, rakastuin shamaanirummun ääneen käydessäni Ruukin maljojen Hanna-Kaisalla äänimaljarentoutuksessa. Huomasin analysoivani liikaa äänimaljojen ääntä ja erityisesti korkeammat äänet tuntuivat saavan ajatukseni vaan entistä enemmän laukalle. Shamaanirummun matala ja kumea ääni lumosi minut täysin ja sai mieleni tyhjenemään ja sekä mielen että kehon rentoutumaan. Tutkailin netistä vaihtoehtoja ja täytyy sanoa, että riemastuin huomatessani, että Hyvinvointimessuille on tulossa Korppi-rumpu ja heillä on mukana valikoima eri kokoisia rumpuja. Tietysti menin heti verkkosivuille katsomaan, millaisia rumpuja heidän valikoimassaan on ja tiesin saman tien, mikä rumpu tulisi olemaan minun, mikäli se vain on messuille tulossa mukaan.

Tässä rummussa on kaunis, tumman violetin sävy ja upeat, vaaleat kuviot. Mielestäni kuvion yläpuolelle, rummun tekijän mukaan tahattomasti rumpuun mukaan tullut kuvio näyttää minusta aivan ketulta. Kalvo on poronnahkaa ja kehys on tehty koivuvanerista. Rummun mukana tuli soittokapula, joka on tehty hiotusta ja käsitellystä kepistä, jonka päässä on lampaanvillasta märkähuovutettu pehmennys. Kuin taideteos, vai mitä? Seuraavaksi täytyy perehtyä rummun vihkimiseen, mikä vaikuttaa monimutkaiselta. Löytyisiköhän siihen avuksi joku asiaan perehtynyt täältä lähistöltä? Olisi mielenkiintoista toteuttaa kyseinen seremonia.

Paikalla oli myös useampi yrittäjä, joka myi erilaisia kiviä ja kristalleja. Näitä ostin jokusen. Pidimme ystäväni kanssa vähän aikaa sitten astrologiaillan, jossa teimme omat astrologiset karttamme ja tulkitsimme niitä. Tutustuin hänen kristalli- ja kiviaarteisiinsa ja siitä se ajatus sitten lähti! Tykkään itse enemmän raakakivistä eli tuollaisista karheammista ja luonnollisemman näköisistä kuin hiotuista. Ostin kyllä myös yhden hiotun, sillä sen väri oli niin upea. Nyt minulta löytyvät labradoriitti, obsidiaani, tiikerinsilmä, ametisti ja sininen apatiitti. Kiitos Mirakoru, Sielun enkeli ja Soljuva shop näistä aarteista! Myös tarot-kortteja löytyi monenlaisia. Ihastuin Ukon Pakka -kalevalaisiin tarot-kortteihin, joista ostin postikorttina Hetteenhaltijan. Todella pysäyttävä ja maaginen hahmo! Joskus, kun saisin itselleni työhuoneen, ripustan sen seinälle shamaanirumpuni ja tämän Hetteenhaltija-kortin. Sitä odotellessa!

Tässä tämä Ukon Pakka -tarotkorttien Hetteenhaltija. Todella vaikuttava, vai mitä sanot?

Kohti työharjoittelua!

Hoitoalan työt on nyt minun osaltani taputeltu ja viimeinen työvuoro oli viime viikon torstaina. Olo on helpottunut ja samalla myös hieman epäuskoinen: olenko todella päässyt opintojen kanssa jo näin pitkälle? Irtisanoin samassa rytäkässä ammattijärjestöjen jäsenyydet syyllä ” alanvaihto”. Se on kuulkaas menoa nyt! Työharjoittelu Fashion Centerissä alkaa huomenna, iik! Tuntuu uskomattomalta, että hetki, josta olen vain haaveillut ja joka on tuntunut siintävän jossain kaukana tulevaisuudessa, on tässä ja nyt. Hoitajan töiden päättymisen ja uuden ajanjakson alkamisen kunniaksi kävin viimein ottamassa pitkään haaveilemani geelilakkaukset. Nyt on kynnet mintissä! Kiitos Elina / Studio Evii! Oli mukava vaihtaa kuulumisia! Elinakin on alanvaihtaja ja on ennen kosmetologiyrittäjäksi ryhtymistään pitänyt sometiliä liittyen kosmetologiopintoihin ja kauneushoitolahaaveisiin. Nyt hän on siinä pisteessä, että on kosmetologi ja hänellä on oma yritys sekä liiketilat tässä meidän kylällä. Niin ne unelmat vaan käy toteen, kun rohkeasti lähtee niitä kohti! Go Elina, rohkea sinä!

Näistä kynsistä tuli niin kauniit! Kiitos Elina 🥰

Ensimmäinen kurssikin starttasi tänään. Aika hyvin olen nyt lopulta saanut kursseja tälle keväälle: kaksi Laurean jälki-ilmoittautumisen kautta, loput muista korkeakouluista. Kevään kurssit ovat aika pitkälti johtamispainotteisia, joten syksyllä sitten enemmän markkinointia. Kursseja keväälle tuli nyt 27 opintopisteen verran. Kahdesta kurssista ei ole vielä(kään) tullut ilmoitusta, onko minut hyväksytty kurssille vai ei, mutta jos nekin ilmoittautumiset hyväksytään, tulisi keväälle kursseja 35 opintopisteen verran. Tähän päälle sitten yksi 5op hyväksiluku ja harjoittelut 15op/harkka. Päädyin hakemaan toistakin harjoittelupaikkaa, mutta sieltä ei ole kuulunut vielä mitään. Mikäli sattuisin pääsemään sinne, aloittaisin toisen harjoittelun heti tämän ensimmäisen perään ja todennäköisesti se harjoittelu ajoittuisi loppukeväästä syksyyn.

Olen tänä vuonna mukana järjestämässä muutamia oman kylän tapahtumia. Ensimmäinen tapahtuma, joka on jo keväällä, on uusi ja siitä kerron myöhemmin lisää, kun saadaan hommat lyötyä lukkoon. Toinen tapahtuma on parilta aiemmaltakin vuodelta tuttu Syysmyrsky-musiikkifestivaali, joka järjestetään syksyllä kolmatta kertaa. Tänä vuonna omalta osaltani poikkeuksellista on se, ettei minua nähdä lavalla esiintymässä, sillä punnittuani omat tavoitteeni, resurssini ja jaksamiseni, olen toistaiseksi lopettanut bändihommat eikä minua valitettavasti nähdä enää jatkossa The Ruukkiesin laulajana. Edelleen, tsemppiä ja iso kiitos The Ruukkiesille yhteisistä vuosista: ne olivat varsin mukavia ja opettavaisia aikoja!

Kuva viimeiseltä The Ruukkies keikaltani. Kuva @ Juha Latvala

Sen sijaan näyttelyhommia on luvassa viime vuottakin enemmän Odina Foxin, musiikkivideoiden ja lyhytelokuvien myötä ja helmikuun puolella starttaa yhteistyö musiikkimaailmassa, kun alan opettelemaan musamarkkinointia ja dokkarikuvaamista. Pyrin kehittämään kuvaus- ja editointitaitojani ja harjoittelen näitä taitoja myös oman blogin ja somen puolella. Onneksi tähän on vahva tuki Kellis productionsin kautta! Tulee samalla tehtyä markkinointiportfoliota tulevaa markkinointiuraa varten. Tulettekin varmasti näkemään jatkossa aktiivisempaa sisällöntuotantoa somen puolella, erityisesti videoiden muodossa. Huomenna varmasti somen puolella luvassa ekan harkkapäivän kuulumisia!

Ps. Jos etsit tulevalle viikonlopulle tekemistä, piipahda lauantaina tai sunnuntaina Kellokoskella Hyvinvointimessuilla. Bongasin tapahtuman somesta ja ostin lipun lauantaille. Tarjontaa on TODELLA paljon ja vaikuttaa vallan mielenkiintoiselta! Ja jo etukäteen tiedoksi, jos et ole edelleenkään kuunnellut RunJulietin tuotantoa, suosittelen aloittamaan NYT, koska bändillä on keikka 30.1. On The Rocksissa. Minä ainakin ajattelin mennä katsomaan, tule sinäkin!

Opinnot puolivälissä!

Vuosi 2024 lähenee loppuaan ja alanvaihtoprosessini on hyvällä mallilla. Opintopisteitä on nyt kertynyt sen verran, että opinnot ovat puolivälissä. Yhden syksyn kurssin arviointi enää puuttuu, siten on tasan puolet opintopisteistä suoritettuna. Tästä on hyvä jatkaa! Ainoa vaan, että Laurea heitti hieman ei-toivottuja lisäkapuloita rattaisiin täydentävän osaamisen kurssien suhteen. Jouduin hieman muokkaamaan HOPS:ssa olevaa suunnitelmaani, sillä kaikki keväälle ja syksylle suunnittelemani kurssit eivät toteutuneet niin kuin olin kuvitellut, vaan jouduin hieman vaihtelemaan niiden paikkaa. Noh, hoidin kevään kurssi-ilmoittautumiset ja huokaisin helpotuksesta, että sain kuin sainkin suunnitelmiini sopivia kursseja keväälle. Eipä sittenkään, sillä pian alkoi sähköpostiin tipahdella viestejä, että kurssi-ilmoittautumiseni on hylätty, sillä en mahtunut kursseille. Ööh? Ilmoittauduin neljälle kurssille, joista en mahtunut YHDELLEKÄÄN. Hienoa Laurea! Jatkuvasti on painotettu, että suunnittele etukäteen HOPS mahdollisimman valmiiksi, jotta osaamme suunnitella kursseja opiskelijoiden kiinnostuksen mukaisesti. Olin kyllä suunnitellut, mutta siltikään en näille kursseille päässyt. Pistää kyllä miettimään, onkohan nyt liikaa paikkoja opiskelijoille ja liian vähän kurssitoteutuksia. Noh, mene ja tiedä. Jopa YHDELLE näistä kursseista on lisätty keväälle rinnakkaistoteutus, johon pystyi vielä jälki-ilmoittautumisena ilmoittautumaan. Ilmoittauduin sinne, mutta vielä ei ole selvinnyt, mahduinko sillekään toteutukselle.

Opintojeni pelastukseksi (ja mahdollisen pikaisen valmistumiseni turvaamiseksi) taitaa nyt koitua ristiinopiskelumahdollisuus. Luojan kiitos on tällainenkin optio olemassa! Katsastin siis muiden ammattikorkeakoulujen kurssitarjonnan ja ilmoittauduin sitä kautta kursseille toivoen, että niillä olisi tilaa. Toistaiseksi, olen saanut vahvistuksen ainakin kahdelta kurssilta, että mahduin mukaan. Huh! Keväälle on siis luvassa varsin monipuolinen kokonaisuus eri ammattikorkeakoulujen kursseja (mm. Karelia AMK, Turku AMK ja HUMAK) aina luovien alojen rahoituksesta ja markkinoinnista valmentavaan johtamiseen sekä brändimarkkinointiin liittyen. Ihan älyttömän mielenkiintoisia kursseja tulossa!

”Virkeänä” menossa klo seiskaan töihin. Näitä seiskan aamuja ei tule kyllä ikävä 😅

Nyt, kun syksyn opinnot on paketissa, on ollut hämmentävää huomata, miten paljon on yhtäkkiä aikaa tehdä kaikkea muuta. Ei tarvitse joka ilta ja viikonloppu istua koneen äärellä lukemassa ja näpyttelemässä. Hämmentävää. Hoitoalan töitä minulla on jäljellä enää kaksi viikkoa, yhteensä kuusi työpäivää, koska joulu pyhineen tuo mukanaan ylimääräisiä vapaapäiviä. Tammikuukin jo häämöttää ja sitten pääsen starttailemaan markkinointiharjoittelua muotimaailmassa sekä hyppäämään musamaailman markkinointiin. Toivottavasti tämä poikisi lisää yhteistöitä bändien kanssa, erityisesti metallimusiikin puolelta, sillä veri vetää metallimusiikin pariin. Haaveilen lauluvalmennuksen jatkamisesta ja täytynee hyvissä ajoin taas laittaa varauksia tulille, kun lauluvalmentajani Sara palaa joululomaltaan.

Kävin kokeilemassa äänimaljarentoutusta ja samalla tuin oman kylän yrittäjää, Hanna-Kaisaa / Ruukin maljat. Olipa mahtava kokemus ja erityisesti shamaanirummun ääni teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Taidan tarvita oman rummun 😍

Myös leffapuoli on saanut uutta tuulta alleen. Hain taannoin mukaan Odina Foxiin ja sain kuin sainkin rooliin heidän neljännestä elokuvastaan sekä elokuvaan liittyvästä sarjasta. Ensimmäiset kuvaukset olivat tällä viikolla ja meininki oli MAHTAVA. Heillä on vallan sydämellinen tiimi ja kuvauksissa oli todella yhteisöllinen ja kannustava tunnelma. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kameran eteen. Voi että nautin siitä! Ensi vuodelle lisää näyttelemistä, kiitos! Odina Foxin myötä myös englanninkielen taitoni saa kaipaamaani treeniä, sillä vuorosanat ovat englanniksi ja myös kuvauksissa puhutaan pääasiassa englantia. Käy kurkkaamassa leffaporukan meininkejä heidän somessaan. Polkaistiin muuten tässä omalla kylällä myös porukalla käyntiin eräs vallan yhteisöllinen projekti, josta tulette kuulemaan myöhemmin, kunhan saadaan ajankohtia lyötyä lukkoon. Kellis-trilogian kuvauksetkin jatkuvat osaltani pian.

Tänä jouluna taivuin muovikuuseen. Ihan söpö tuli tästäkin!

Tämän vuoden aikana olen saanut tutustua aivan ihaniin ja inspiroiviin luovan alan ihmisiin ja tunnen syvää kiitollisuutta heitä jokaista kohtaan. Kiitos näistä kohtaamisista, keskusteluista, ajatuksien vaihtamisesta ja kannustuksesta. Ne ovat olleet minulle kaikki ihan todella merkityksellisiä. Olen viime vuosien saatossa käynyt läpi valtavan henkisen kasvun prosessin. Sen sijaan, että olisin negatiivinen ja kadehtisin muiden saavutuksia tai vatvoisin sitä, mitä muut minusta ajattelevat, olen vuosien saatossa haudannut oppimani negatiivisen ajattelun mallin ja kääntänyt ajatukseni kohti positiivisuutta. Minua kyllästyttää erityisesti suomalaisten negatiivinen ja kateellinen suhtautuminen kaikkeen enkä halua olla osa sitä porukkaa, joka on jumissa tällaisessa ajatusmallissa. Haluan jatkaa löytämälläni positiivisella polulla ja kannustaa itseni lisäksi myös muita sekä iloita heidän kanssaan heidän onnistumisistaan ja saavutuksistaan. Olen aina tuntenut itseni outolinnuksi enkä oikein koskaan ole tuntenut kuuluvani ja sopivani mihinkään porukkaan. En myöskään nuorempana ole aina uskaltanut olla täysin oma itseni. Viihdyn yksin, mutta ajoittain olen elämäni aikana tuntenut itseni todella yksinäiseksi. Yksi ensi vuoden tavoitteistani onkin löytää ympärilleni lisää samanhenkisiä oman tiensä kulkijoita, jotka rohkeasti ovat omia itsejään ja antavat luovuutensa ja rohkeutensa näkyä ja kuulua!

Ensi vuodelle olisi haaveissa myös toteuttaa muutamia matkoja. Ajateltiin miehen kanssa, että viedään lapset käymään Lapissa (en ole itsekään koskaan käynyt siellä) ja keväällä toivottavasti toteutuu haave siitä, että pääsisin ystävän kanssa reissuun. Ensi syksynä meillä on miehen kanssa 10v hääpäivä ja olemme haaveilleet pitkästä viikonloppureissusta ihan kahdestaan.

Mukavaa joulun aikaa kaikille ja tuokoon tuleva vuosi mukanaan meille kaikille uusia upeita seikkailuja! Muistakaa tyypit unelmoida ja mennä rohkeasti kohti haaveitanne! Niin minä ainakin aion (edelleenkin) tehdä.

NYT se tapahtuu

Operaatio alanvaihto on saanut uuden vaihteen silmään ja kulisseissa on tapahtunut paljon isoja juttuja! Olen koko syksyn ajan etsinyt kuumeisesti markkinoinnin työharjoittelupaikkaa ja lähetettyäni hakemuksia ja kyselyjä n. 20 eri yritykseen, alkoi epätoivo jo iskeä. Olin kuullut opiskelijatovereilta, että sopivan harjoittelupaikan löytyminen on osoittautunut todella pitkäksi ja kiviseksi prosessiksi ja päätin, että aloitan tämän hyvissä ajoin. Ja kappas, pian löysinkin itseni haastattelusta! Aloitan tammikuussa osa-aikaisen harjoittelun muodin markkinoinnin ja tapahtumien parissa ja olen tästä ihan järjettömän innoissani! Koko paikka ja porukka vaikuttaa ihan mielettömän inspiroivalta ja pääsen harjoittelussa hyödyntämään myös valokuvausinnostustani. En malta odottaa.

Työharjoittelun alkaminen tietää myös sitä, etten pysty enää jatkamaan tämän hetkisessä työssäni eli olen viimein irtisanoutunut hoitoalan töistä. Olo on huojentunut, sillä kuten moni tietää, hoitoala on todella tiukassa tilanteessa ja loputtomalta tuntunut työssä joustaminen ja venyminen jatkuvat edelleen. Lisäksi oma työmotivaationi on ollut jo pitkään olematon. Suoraan sanottuna, olen mennyt töihin ainoastaan rahan takia. Tuntuu uskomattomalta, että tammikuussa pääsen viimein käyttämään koulussa saatuja oppeja ja hyödyntämään luovuuttani.

Osa-aikainen harjoittelu sopii elämäntilanteeseeni hyvin, sillä taustalla pyörähtää käyntiin toinenkin projekti, kun liityn erään bändin taustajoukkoihin. Tarkoituksena on, että autan markkinoinnissa, somessa ja toimin yhteyshenkilönä bändin ja media välillä. Lisäksi alamme kuvaamaan bändin juhlavuoteen liittyvää dokumenttia. Ostettiin miehen kanssa juuri meidän digijärkkäriin uusi objektiivi sekä kokonaan uusi kamerakin ja aion hyödyntää molempia urakalla tänä keväänä. Tästä tulee siistiä! Muitakin projekteja on käynnissä ja vireillä, joten ihanaa, kun niillekin vapautuu nyt aikaa. Tämä hyppy tuntemattomaan tuntuu jännittävältä, mutta myös erittäin hyvältä. Vuosi 2025 tulee olemaan työuraani ajatellen hyvin käänteentekevä ja merkittävä.

Tällainen Osmo Pocket 3 kotiutui meille.

Bändin kanssa käytiin heittämässä pikkujoulukeikka ja olipas taas huippua päästä esiintymään. Olin vaan joustavana työntekijänä suostunut menemään lauantaiaamuksi töihin ja neljän tunnin yöunilla oli kyllä aika tiukka päivä. Illalla oli kuitenkin vielä pakko tsempata itsensä paikallispubiin, sillä siellä esiintyi yksi tämän hetken suosikkibändeistäni, RunJuliet. Kyllä oli kova keikka koko jengin osalta ja edelleen, Kaisan ääni on vaan niin upea! Jos missasit eilisen keikan, suuntaa Helsinkiin On The Rocksiin tammikuun 30. päivä. Sitä ennen käy luukuttamassa heidän musaa Spotifyn kautta.

Väsynyt, mutta onnellinen fani tarpomassa yöllä kotiin 😁

Opinnot etenevät aikataulun mukaisesti. Syyslukukausi päättyy pian ja nyt väsäillään vielä viimeisiä ryhmätöitä. Sitten onkin ydinosaamisen opinnot suoritettu ja tammikuussa alkavat täydentävän osaamisen kurssit. Sain hyväksiluettua opinnäytetyöhön liittyvän tutkimusmenetelmä-kurssin ja aion hakea hyväksilukua myös ensimmäisestä työharjoittelusta. Näistä kertyykin sitten yhtäkkiä 20op, joten opintoja saa vauhditettua ihan mukavasti. Nyt, kun harjoittelupaikka on löytynyt, on seuraava opintoihin liittyvä tavoite sitten mielekkään opinnäytetyöaiheen löytäminen. Ensi kevään kurssi-ilmoittautuminen alkoi tänään ja keväälle olen suunnitellut viisi kurssia. Tai no, tavallaan kuusi, koska yksi omaan tahtiin suoritettava kurssi on auki kesälle saakka enkä ole vielä aloittanut sitä. Oma tavoitteeni on se, että valmistun vuoden päästä. Siinä kohtaa olisi 3,5v opinnot suoritettu työn ohessa 2,5 vuodessa. Että siitä vaan kaikille epäilijöille: kun tavoitteet ja motivaatio on kohdillaan, pystyy vaikka mihin!

Tammikuun puolella aktivoidun somen suhteen ja ajattelin avata enemmän työharjoitteluani sekä meneillään olevia projekteja videoiden ja kuvien muodossa. Liity matkaan seuraamaan mun loppuspurttia tielläni kohti unelma-ammattia! Loppuun vielä muutama mieheni ottama kuva pikkujoulukeikalta.

Syysmyrskymeininkiä

Tämän vuoden Syysmyrsky-festivaali saatiin pakettiin elokuun lopulla ja olipa kerrassaan mahtava meno! Olen aiemminkin postaillut blogiin juttuja kyseisestä festarista, mutta kertaus on opintojen äiti. Kyseessä on siis Tuusulan Kellokoskella nyt toista kertaa järjestetty musiikkifestivaali, jonka idea tuli meiltä paikallisilta bändeiltä. Kylällä on viihtyisä ja perinteikäs tanssilava, Männistön lava, jonka suojissa esiintyminen onnistuu, vaikka sataisi vettä. Viime vuonna satoi kaatamalla, mutta tänä vuonna aurinko paistoi ja yleisöä oli paikalla paljon enemmän kuin edellisvuonna. Ihailtavan moni oli ottanut mukaan eväät ja viltin ja moni kuuntelikin keikat joen rannan nurmikolla eväitä nauttien. Tuusulan kunta on iloksemme lähtenyt molempina vuosina tukemaan festaria.

Kellokoskella on mielettömät puitteet järjestää tällaisia tapahtumia ja kylän yrittäjät lähtevät innokkaasti mukaan tapahtumiin. Tänäkin vuonna paikallinen yritys Kivaa Juhliisi oli mukana myymässä ruokaa, juomaa ja herkkuja ja kuulemani mukaan väkeä oli heidänkin tiskillä riittänyt mukavasti pitkin iltaa. Itsekin kävin yön pimeinä tunteina vielä syömässä heidän makkaraperunat ja hyvää oli! Kiitos, kun olitte mukana tapahtumassa tänäkin vuonna ja toivottavasti olette mukana ensi vuonnakin! Juontajaksi saimme tänä vuonna Ruukin maljoista tutun Hanna-Kaisa Riskun. Mahtavaa Hanna-Kaisa ja kiitos heittäytymisestä! Kuten puhuttiinkin, voit nyt lisätä ansioluetteloon festariemännän pestin 😉

Bändikattaus oli tänä vuonna entistäkin laajempi. Viime vuonna tapahtumassa esiintyi neljä paikallista bändiä, mutta tänä vuonna mukaan saatiin vielä kolme uutta kokoonpanoa eli yhteensä huikeat seitsemän bändiä! Uskaltaisin väittää, että ilta tarjosi jokaiselle jotakin ja mukaan mahtui niin kotimaista kuin ulkomaistakin musiikkia, cover-biisejä sekä bändien omaa tuotantoa. Eri musiikkigenret olivat laajalti edustettuna aina popista rockiin ja funkista metalliin. Tapahtuman jälkeen ilmoittautui taas uusia bändejä mukaan ja uskon, että tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna.

Covereita tarjosivat illan aikana bändini The Ruukiesin lisäksi VLG, Setti Band ja T.A.G. Omaa tuotantoaan meille esittelivät Kellokoski Kollektiivi, Karahka sekä RunJuliet. Oman kylän bändin, Kellokoski Kollektiivin, tuotannon lisäksi suosittelen kyllä tsekkaamaan Spotifysta Syysmyrskyn uusimmat tuttavuudet, Karahkan ja RunJulietin. Raskaamman rockin ja metallin ystäville nämä kaksi kokoonpanoa uppoavat varmasti ja uskon, että heistä tullaan kuulemaan vielä. Jos taas kaipaat tapahtumaasi groovaavaa menoa, suosittelen ottamaan yhteyttä T.A.G.:n jengiin. Voin kertoa, että väkisinkin alkaa tanssijalka vipattaa, kun heidän menoaan seuraa! Ja hei, Karahka ja RunJuliet tulevat esiintymään Kellokoskelle Patovahdin raskaammat pikkujoulut -tapahtumaan. Tulkaahan kuulolle, minä ainakin aion osallistua!

Jälleen kerran on todettava, että kyllä esiintyminen vaan on mahtavaa ja voimaannuttavaa. Vuosien saatossa oma laulutekniikka ja esiintyminen ovat kehittyneet ja joka kerta keikan jälkeen tulee fiilis, että tätä pitää saada tehdä lisää. Jossakin pinnan alla kytee yhä haave siitä, että löytäisin melodista metallia soittavan kokoonpanon, jossa voisin yhdistää puhtaan laulun ja growlin. Haluaisin kuitenkin laulaa ensisijaisesti suomeksi, kun taas moni metallibändi tähtää kansainvälisille markkinoille englanninkielisillä biiseillä. Noh, ehkä minunkin polkuni vielä joskus löytyy!

Ruukin alue on kyllä kaunis syksylläkin! Aarne työn touhussa 🎥💪🏻

Käytiin Pacon kanssa suoalueella lenkillä. Oli ilmeisesti jännittävää.

Puhelimesta ei löytynyt juurikaan kuvia Syysmyrskystä, koska oma keskittyminen meni kuvaamisen sijaan esiintymiseen ja loppusiivoukseen. Saatte nyt sitten kuvia muista meiningeistä. Muita luovia projekteja on edistetty syys-lokakuun aikana. Kellis Trilogian toisen osan kuvaukset ovat käynnissä ja olen häärännyt itse mukana näyttelemässä, maskeeraamassa ja muutenkin avustamassa. Kuvaukset jatkuvat edelleen ja odottelen jo innolla seuraavaa kertaa. Lisäksi käytiin erästä minun ja Kellis Productionsin yhteistä projektiakin kuvailemassa Ruukilla. Tästä lisää myöhemmin, kun saadaan hommaa vietyä eteenpäin. Nyt täytyy taas palailla koulutehtävien pariin ja sysätä luovuus hetkeksi syrjään 😅

Arki on täällä

Huh huijaa! Syksy on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. Meillä alkoi uusi arki, kun perheemme päiväkotivuodet jäivät taakse nuorimmaisen aloittaessa koulutaipaleensa. Aika haikeaa, mutta toisaalta myös ihanaa! Hienosti on molemmilla lapsilla lukuvuosi startannut ja omat opintonikin jatkuvat huomenna ensimmäisen kurssin avautuessa oppimisympäristö Canvakseen, kääk!

Bändillämme oli viime viikonloppuna keikka Tuusulan taiteiden yössä. Esitettiin ensimmäistä kertaa kaksi meidän omaa biisiä. Huippua! Seuraava keikka on viikon päästä lauantaina Kellokoskella järjestettävällä Syysmyrsky musiikkifestivaalilla. Tapahtuma on ilmainen, piknik-henkinen koko perheen tapahtuma, joten tervetuloa kaikki kynnelle kykenevät! Tänä vuonna meillä on mukana viime vuotta laajempi kattaus bändejä ja uskallan väittää, että kattauksesta löytyy jokaiselle jotakin 🙂 Tapahtuma järjestetään talkoohengessä bändien kesken. Taiteiden yön meno oli huippua. Sää suosi ja porukkaa oli todella paljon liikkeellä. Toivottavasti musafestarikin jaksaa kiinnostaa yleisöä ja saataisiin sankoin joukoin porukkaa paikalle.

Lisäksi Kellis Productions polkaisi käyntiin lyhytelokuvakuvaukset, joissa olen ollut auttamassa maskeerauksissa. Kuvauksien edetessä tulen myös näyttelemään pienessä sivuroolissa. Aarne jakaa Instagramin puolella teasereita kuvauksista ja niitä kannattaa käydä tsekkailemassa, jos kiinnostaa, mitä täällä Kelliksellä taas puuhaillaan. Kaikkea muutakin jännää on luvassa ja odottelen eräänkin suunnittelupalaverin toteutumista, jahka saadaan aikataulut osapuolten kesken sopimaan yksiin. Olen haaveillut ääninäyttelijän hommista ja nyt olisi tilaisuus äänittää studiolla ääninäyte. Kaikkea niin siistiä on kyllä taas luvassa! 🔥

Behind the scenes -materiaalia lyhärin kuvauksista. Katsokaa nyt näitä upeita ruukin alueen maisemia!

Tein tänään suunniteltua pidemmän työvuoron ja kotiin päästessäni tuntui siltä, että nukahdan pystyyn. Oli ihanaa, kun mies oli tehnyt ruokaa ja postilaatikossa odotti tilaamani paketti. Olen taas alkanut etsiä uutta hiuspohjalleni sopivaa shampoota ja kokeilut ovat menneet aivan pieleen. Sain taannoin vinkin tuotteesta, joka saattaisi sopia herkälle hiuspohjalleni ja päätin tilata kokeiluun. Kyseessä on Catteco-niminen yritys ja heidän tyrni-shampoopala. Catteco on kotimainen yritys, jonka tuotteet valmistetaan käsityönä Rajamäellä. En ollut aiemmin kuullutkaan heistä, mutta kokeilen kyllä erittäin mielelläni uusia kotimaisia tuotteita. Olen sopivan shampoon lisäksi etsinyt tehokasta, mutta hellävaraista deodoranttia ja päädyin tilamaan samalta yritykseltä kokeiluun heidän voidemaisen deodoranttinsa. Tuoksuista oli vaikea valita sopivaa, mutta päädyin lopulta ruusuun. Tykkään yleensä raikkaista tuoksuista, mutta kokeillaan nyt tätä. Ällistyin avatessani paketin, kun mukana oli ylimääräinen tuote: suolasaippua. Mietin ensin, että olinko tilannut sen vahingossa, kunnes huomasin paketin sisäkanteen kirjoitetun viestin, jossa kerrottiin tämän olevan extratuote kokeiluun. Minulla on suolasaippuoista ainoastaan hyviä kokemuksia, joten tämä oli ihana yllätys! Testailen tuotteita tällä viikolla ja katsotaan, miltä hiukset näyttävät ja onko dödö riittävän tehokasta.

Tällainen kaunis paketti odotti minua postilaatikossa, kun tulin töistä 😍

Kävin muuten viimein poistattamassa kasvoiltani minua jo pitkään häirinneen luomen. Samalla poistettiin pari muutakin luomea. Päädyin laserointiin ja näyttäisi olleen hyvä vaihtoehto, sillä haavat ovat parantuneet todella hyvin ja näyttävät siistiltä. Toimenpide oli kivuton (paitsi toki puuduteaineen laittaminen tuntui ikävältä) ja ainoa miinus oli toimenpiteestä aiheutuva haju. Siis aivan järkyttävä käry 😀 Täytyy myöhemmin käydä poistattamassa vielä toinenkin kasvojen alueen luomi sekä pari pientä luomea, jotka jäävät ikävästi rintaliivien alareunan kohdalle.

Tällä flowlla nyt sitten painetaan syksyä eteenpäin! Töissä huomaan, että kaikenlaisia syysflunssia on taas liikkeellä. Toivottavasti eivät heti kulkeudu kotiin, ettei tarvitsisi aloittaa syksyä sairastelemalla. Kunhan kaikki vireillä olevat projektit etenevät, päivittelen tänne taas viimeisimpiä kuulumisia. Tsemppiä arjen pyörteisiin ja rentouttavaa lomaa niille, keillä on kesäloma vielä edessä päin!

Unelmien toteutumista

Huh mikä viikko takana! Pääsin mukaan ihan käsittämättömän upeaan projektiin, josta on kyllä aivan pakko kirjoittaa tännekin. Oletko kuullut Jurassic Parkinson -nimisestä taidekollektiivista? Jos et, suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Kokoonpanoa luotsaa Jukka Saarela ja löysin tieni mukaan heidän sheikkailuunsa. Olipahan mieletöntä!

Raaseporin kuvauksissa sain olla linnanneito.

Jurassic Parkinsonilla on tälläkin hetkellä käynnissä kesäkampanja 2024. Kyseessä on joukkorahoituskampanja, jossa tavoitteena on kuvata neljän päivän aikana peräti kolme(!) musiikkivideota. Yksi pitkäaikaisista haaveistani toteutui, kun osallistuin sekä Robin Hoodin että Sydänten työmaan kuvauksiin näyttelijänä ja maskeeraajana. Musavideolla esiintyminen oli vielä huikeampaa kuin olin kuvitellut enkä malta odottaa lopputuloksia. Tunnen itseni etuoikeutetuksi enkä voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuutta, jota olen kokenut tällä viikolla saadessani olla mukana näin turvallisessa, kannustavassa ja positiivisessa sekä ennen kaikkea taitavassa porukassa. Olen saanut tutustua ihan mahtaviin tyyppeihin ja juuri nyt tuntuu siltä, että ihan kaikki on mahdollista ja ovet ovat auki joka suuntaan.

Robin Hood -videon kuvaukset olivat kyllä todella eeppistä settiä. Ensinnäkin, puitteina Raaseporin linna ja toisekseen, puvustus ja rekvisiitat olivat jotain aivan uskomatonta! Linnanneidon mekkoja, kuningasperheen asut, ritareita, haarniskoja, you name it. Jo pelkästään se, että näyttelijäkaarti koostui useista kymmenistä henkilöistä sai aikaan sen, että tuntui, kun oltaisiin oltu jotakin maailmanluokan elokuvaa kuvaamassa. Muutama mukana ollut henkilö otti aivan upeita kuvia kuvauksien lomassa ja ilokseni sain luvan jakaa niitä täällä blogin puolella, jotta tekin pääsette ihastelemaan tätä kaikkea kuvien välityksellä.

Olen nyt toista viikkoa kesälomalla ja edessä olisi vielä toiset pari viikkoa. Suoraan sanottuna mua masentaa jo etukäteen palata parin viikon päästä päivätöiden pariin. Toisaalta, olen saanut lisävahvistusta siitä, että luova ala on mun juttu ja uskon, että löydän vielä paikkani luovan työn ääreltä. Seuraavaksi tartun hanakasti mahdollisiin uusiin projekteihin ja edistän taka-alalla olevia projekteja, kuten ääninäytedemon työstämistä. Nyt, kun elokuva- ja musavideohaaveet ovat toteutuneet (ja näitä lisää, kiitos!), suuntaan katseeni ääninäyttelijäunelman toteuttamiseen. Lisäksi lähiaikoina on taas elokuvahommia luvassa, kun eräs lyhytelokuvaprojekti pyörähtää käyntiin.

Kevään erillishaku avoimen väylän AMK-opiskelijoillekin tuli ja meni ja sain hakemani opiskelupaikan eli olen nyt sitten ihan virallisesti 2. vuoden tradenomiopiskelija. Siistii! Syksyllä on edessä neljä enkunkielistä kurssia ja ne ovat viimeiset perusopintoihin liittyvät kurssit. Ensi keväänä alkavatkin sitten jo syventävät opinnot. Tarkoitus olisi syventyä henkilöstöjohtamiseen, mutta juuri nyt on alkanut tuntua siltä, että saattaisin hyötyä enemmän markkinointiin liittyvistä kursseista. Tapahtumien ja erilaisten taideprojektien käynnistäminen, rakentaminen ja luotsaaminen kiinnostaisivat kovasti. Noh, katsotaan. Onneksi tässä on vielä aikaa suunnitella.

Bändin kanssa on tulossa muutama keikka elokuussa. Esiinnymme Tuusulan taiteiden yössä 9.8. sekä 24.9. Syysmyrsky-festivaaleilla. Syysmysky järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna ja nyt mennään samalla kaavalla uudelleen eli tapahtuma järjestetään Kellokoskella Männistön lavalla. Tapahtuma on maksuton ja toteutetaan piknik-hengessä eli ei muuta kuin tapahtuma kalenteriin ylös, omat juomat ja eväät messiin ja nauttimaan laajentuneesta bändikattauksesta.

Kävin taannoin kuvailemassa tytärtäni ja hänen ystäväänsä tutuissa Kellokosken maisemissa. Tytär aloittaa syksyllä tankotanssin rinnalla cheerleadingin ja kaikenlaisia hyppyjä ja nostoja on treenailtu yksin ja porukassa pitkin kesää 🤸🏼‍♀️

Kesäloma häämöttää

Kevät on ollut täynnä puuhaa ja muutaman viikon kuluttua edessä häämöttää kesäloma. Ai että! Kuten sanottu, kevät on ollut vauhdikas. Opintojen suhteen piti ottaa loppukiri, sillä toukokuussa oli lyhyen aikaa auki erillishaku tutkinto-opiskelijaksi. Jotta pääsee tutkinto-opiskelijaksi, on opintoja suoritettava vähintään 60op. Onnistuin kuin onnistuinkin suorittamaan tämä lukuvuoden aikana huimat 68op! Vitsit, että olen ylpeä itsestäni! Lisäksi tässä oli keväällä kuopuksen esikoulun päättäjäiset, esikoisen harrastuksen kevätnäytös ja molempien lasten syntymäpäivät. Syksyllä alkaa uusi arki, kun molemmat lapset ovat koululaisia eikä ketään tarvitse enää kuskailla päiväkotiin. Tätä on odotettu!

Tästä on hyvä jatkaa syksyn kursseille. Yhtäkään kesäkurssia en jaksanut ottaa.

Pääsin myös toteuttamaan yhden pitkäaikaisista haaveistani, nimittäin pääsin näyttelemään elokuvassa! Kellis-tiimimme osallistui Uneton48-lyhytelokuvahaasteeseen. Kellis productions -yrityksen takana hääräävä media-alan taituri Aarne Kempas haali kasaan upean joukkueen taitavaa porukkaa (johon kuuluivat Aarnen lisäksi mm. ääni- ja musiikkivelho Mitro Kylliäinen/Kung Fu Audio ja monitaituri Joonas Wikström) ja minäkin noviisina pääsin osaksi tätä huikean inspiroivaa kisaa. Lisäksi vastanäyttelijäni Jukka Linna tarjosi meille varsin inspiroivat kuvauspuitteet ja taikoi meille tyhjästä käsikirjoituksen. Täytyy sanoa, että näytteleminen oli ihanaa ja tuntui yllättävän luontevalta. Olin varma, että menen kipsiin, kun kamera tulee lähelle ja porukkaa häärii seuraamassa, mutta tilanne olikin todella mukava ja kameran edessä oli helppo olla. Meillä oli ihana työryhmä ja kaikki kannustivat ja tukivat toisiaan. Ihan mahtava kokemus ja seuraavan viikon lentelinkin pää pilvissä toivoen, että tällaisia projekteja tulisi lisää. Lyhytelokuvamme TIC-TAC-TOE löytyy tämän linkin takaa. Käykäähän katsomassa meidän taiteellista ja mystistä pläjäystä, joka on muuten ehdolla Swedish International Film Festivaleilla. Niin jännää!

Behind the scenes. Kuva Timo Heiskala. Kelliksellä on hienot, historialliset puitteet kuvata elokuvia ja täällä onkin kuvattu vaikka ja mitä 🙂

Kävin myös vihdoin ottamassa uuden tatuoinnin. Tällä kertaa halusin vesiväritekniikalla tehdyn kuvan ja tämän tyylin taitajia löytyy Suomesta verrattaen vähän. Löysin jonkun aikaa sitten Instagramista Scarletin, BluePunk Tattoon omistajan, jonka kädenjälki on juuri sellaista, mitä olen hakenut. Lähetin hänelle viestillä idean, josta hän innostui. Olen Harry Potter fani ja nyt reidessäni komeilee mystinen thestral ❤ Kuvaan tulee vielä myöhemmin jatkoa, mutta olen ensin tässä välissä menossa toiselle tatuoijalle toteuttamaan hieman erilaista kuvaa käsivarteeni.

Tässä mun thestral tuoreeltaan. Kuvan siis suunnitellut Scarlet/BluePunk Tattoo.

Kotonakin on saatu vähän projekteja eteenpäin. Saatiin viimein aikaiseksi vaihtaa kodinhoitohuoneen taso uuteen (vanha oli kostunut ja repsotti ikävästi) sekä tilattua ja asennettua uudet liukuovet eteisen vaatekaappiin. Pihallekin saatiin hommattua ja kasattua uusi, iso istutuslaatikko, jossa kasvaakin jo mm. kukkia, salaattia ja yrttejä. Lämpökompostorikin saatiin hommattua. Nyt pohdimme terassilautojen uusimista, kun meidän terassi alkaa vedellä viimeisiään. Laudat ovat halkeilevia ja aina joku meistä joutuu kaivamaan tikkua jalkapohjastaan.

Täytyy sanoa, että odotan tulevaa lomaa todella paljon. On ihanan vapauttavaa, kun nyt ei ole mitään koulutehtäviä ja on enemmän aikaa luoville jutuille. Lasten kanssa on tarkoitus käydä ainakin laivalla, uimassa, PuuhaParkissa, appivanhempien mökillä sekä vanhempieni asuntovaunulla. Lapset viettävät yhden viikon mökillä isovanhempien kanssa ilman meitä, kun ollaan isännän kanssa töissä. Sillä viikolla yritetään päästä kaksin ainakin pyöräilemään, suppailemaan ja syömään. Lisäksi näyttäisi siltä, että seuraava rooli lyhytelokuvassa mahdollistunee jo tulevan kesän/syksyn aikana. En malta odottaa!

Kevät tulee

Hellou! Viimein pikkuhiljaa näyttää siltä, että talvi ja pimeys alkaa väistyä antaen tilaa keväälle, jes! Minulle lisääntyvä valon määrä merkitsee sitä, että olen paljon energisempi. Tällä hetkellä olen täysillä arjen, työn ja koulun pyörityksessä ja tuntuu, ettei millekään luovalle tunnu olevan aikaan. Luovuus on tungettu johonkin kaapin perukoille ja ovi visusti kiinni, koska kaikki muu ajaa nyt edelle.

Koulutehtäviä on tällä hetkellä tosi paljon. Meneillään on mm. johtajuuteen, laskentatoimeen, yritysjuridiikkaan ja liiketoiminnan suunnitteluun liittyviä kursseja. Pian alkaa myös ammattiruotsi. Välillä tuntuu, että hukun tehtäviin, mutta ainakin tähän mennessä on kaikista tehtävistä selvitty, joten kai tämä loppukevätkin sujuu ihan mallikkaasti. Ilmeisesti vasta toukokuussa aukeaa avoimen väylän haku, jossa minun olisi tarkoitus hakea tutkinto-opiskelijaksi. Kevään aikana tulee suoritettua opintoja niin, että kesäloman alkaessa pitäisi opintopisteitä olla kasassa 68.

Bändin kanssa on viimein päästy aloittamaan omien biisien treenaaminen. Käytiin pitkästä aikaa heittämässä yksi keikka paikallispubissa ja ennen sitä käytiin ottamassa uudet promokuvat. Nyt on kuvamateriaalia sen verran, että voitaisiin viimein luoda bändille oma Facebook-sivu. Lyriikoita pitäisi kirjoittaa lisää, mutta tuntuu, että ideat pukkaavat mieleen aina väärään aikaan. Yhtenä aamuna töihin ajellessa alkoi yksi biisiaihio muotoutua päässä, mutta en tietenkään ajaessani sitä heti pystynyt kirjoittamaan ylös ja ehdin palata aiheeseen vasta työpäivän jälkeen. Idea oli tietysti jo karannut mielestä. Viime yönä näin jopa unta hyvästä biisistä ja aamulla harmitti, etten muistanut sitä enää herätessäni 😀

Tässä yksi promokuvistamme. Kuvan on ottanut Veikko Korva ja editoinnista vastaa Timbe Saarinen.

Olen pitkään haaveillut ääninäyttelemisestä ja erilaisiin mainoskuvauksiin osallistumisesta sekä tietysti jo aiemmin mainitsemastani musiikkivideolla esiintymisestä. Erityisen ihanaa olisi päästä ääneksi jollekin lastenohjelman hahmolle. En ole vielä keksinyt, kuinka näiden kanssa lähtisin etenemään. Ensin pitäisi kai luoda jonkunlainen portfolio. Pitäisi ainakin ottaa itsestään valokuvat ja tehdä äänitteitä. Olen myös harkinnut, että voisin joskus osallistua esimerkiksi improvisaatiokurssille. Toivon, että jonakin päivänä nämäkin haaveet ottavan tuulta siipiensä alle!

Somessa tuli vastaan yksi ihana kurssi tässä meidän kylällä. Varasin paikan välittömästi. Kyseessä on taiteilija Kaisu Kaplinin keramiikkapaja. Pääsen siis parin tunnin ajaksi uppoutumaan savitöiden maailmaan. Kurssilla tehdään iso kahvikuppi, joka lasitetaan. En muista, milloin olisin viimeksi tehnyt savitöitä enkä ole kyllä koskaan lasittanut, joten tätä odotan innolla! Kurssi kuuluu Veera Falckin torstaipajoihin, joissa on tarjolla mm. kukkakimpun, kynttilöiden tai korviksien tekoa sekä tuftauksen alkeita. Veeran korvikset on upeita, joten ehkä suuntaan tuon kurssin jälkeen tyttären kanssa lapselle ja aikuiselle suunnattuun korupajaan.

Loppuvuoteen mahtui myös surua. Rakas Usva-koiramme sairastui uudenvuoden kynnyksellä äkillisesti ja jouduimme päästämään hänet koirien taivaaseen päivää ennen kuin Usva olisi täyttänyt 10 vuotta. Lepää rauhassa karvakorva! ❤ Olimme ajatelleet, ettemme enää uutta koiraa ota, mutta arki ilman villakoiraa tuntui tyhjältä ja niin meille lopulta muutti Gortier Sweet Like Paco Rabanne, alias Paco. Paco on musta isovillakoira, joka juuri tänään täytti 8kk. Hän on varsin ihastuttava ja valloittava tapaus ja on kotiutunut meille hienosti. Kiitos kasvattajat Henna ja Tony Pekkola / Gortier Poodles!

RIP Usva ja rapsutuksia pilven reunalle 💔 Olit varsin lempeä koira ja ensimmäinen virallisesti oma villakoirani.

Ja tässä uusin villapöksymme Paco ❤️‍🔥 Hän on musta, mutta tietyssä valossa turkissa kuultaa kauniisti ruskea

Joululoma

Ah, viimein on tullut aika hiljentyä perheen kanssa joulun äärelle! Syksy on ollut tiukka koulun (ja töiden suhteen), mutta tällä hetkellä opintorekisterissä komeilee tämän syksyn aikaansaannos: 31 suoritettua opintopistettä. Vitsit, että olen tyytyväinen itseeni! Ilmoittauduin kevään kursseille ja sieltä olisi tulossa toiset reilu 30 op, jonka jälkeen minun on mahdollista hakea tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta, juuri niin kuin olin suunnitellutkin.

Olen saanut kuulla tänä vuonna (opiskelu- ja urasuunnitelmiini liittyen) erinäisiä epäilyjä ja neuvoja milloin keneltäkin, mutta olen kaikesta huolimatta päättänyt pitää pääni ja jatkaa valitsemallani tiellä, intuitiooni luottaen ja itse omat ratkaisuni tehden. Toisaalta, olen myös saanut ensimmäisiä palautteita blogiini liittyen ja se on ollut sykähdyttävää. On mukava tietää, että blogia luetaan, muutkin pohtivat samoja asioita ja että moni muukin miettii yhä samaa isoa kysymystä: mikä minusta tulee isona. Toivottavasti minunkin tekstini herättää jonkun kohdalla samoja fiiliksiä siitä, että kiva, kun ei ole ainoa. Tässä meidän kylällä on paljon upeaa pöhinää ja toimintaa, johon olisi mahtava antaa panoksensa ja toivonkin, että opinnot mahdollistaisivat sen, että pääsisin mukaan mielenkiintoisiin projekteihin.

Työn äärelle palaan tammikuussa, sillä nyt pidän palkatonta lomaa, joka jatkuvien sairauspoissaolojen tuoman työtaakan ja iltaisten opiskeluiden jälkeen tuntuu tarpeelliselta. Lasten kanssa ollaan puuhailtu jouluisia juttuja: ollaan maalattu joulupalloja akryylimaaleilla, leivottu pipareita ja torttuja sekä tehty kortteja. Lahjat on edelleen paketoimatta ja se pitäisi onnistua tekemään mahdollisimman salassa illalla lasten mentyä nukkumaan. Lisäksi kaikki siihen liittyvät jäljet tulee piilottaa huolellisesti, sillä erityisesti tuo meidän tokaluokkalainen on erittäin tarkkasilmäinen ja huomaa aivan kaiken. Saa nähdä, onnistunko salaisissa tonttupuuhissa vai joudunko sepittelemään erinäisiä tarinoita peitelläkseni jälkiäni 😀 Tänään on paketoinnin lisäksi luvassa vielä joulutortut ja kinkun paisto! Huomenna lapset varmasti haluavat tehdä ja koristella vielä satsin pipareita.

Harrastuksien osalta syksy on ollut selvästi hiljaisempi. Ratsastamassa olen käynyt lähes joka viikko, mutta tunteja en ole ottanut yhtäkään. En ole löytänyt aikaa ottaa lauluvalmennustakaan, sillä illat ovat menneet paljolti opiskelun parissa ja keväällekään ei ole luvassa helpotusta sen tiimoilta. Bändillä ei ole nyt ollut loppuvuodesta ollut keikkaa, mutta näyttäisi siltä, että tämä korjaantunee alkuvuodesta. Lisäksi omat biisit ovat nytkähtäneet eteenpäin ja niitä olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan. Olen kirjoittanut sanat kahteen kappaleeseen ja niiden ensiesitystä odotan jännityksellä. Huikeita juttuja siis tulossa!

Uudistinpa tässä syksyn ja talven aikana hiuksenikin! Ensin kävin luottokampaajani Nellin penkissä Bubussa Porvoossa värjäämässä hiukset kuparin sävyisiksi. Kokeilin kyseistä väriä ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että tykkään siitä edelleen tosi paljon! Nellille myös kiitos kuvista!

Seuraavaksi hermostuin todella pitkäksi kasvaneeseen kuontalooni ja päädyin ex tempore varaamaan ajan Järvenpäässä sijaitsevaan MYAHSTYLE-nimiseen kampaamoon, jonne sain ajan viikonloppuna jo samalle päivälle. Nips naps lähti tukasta useita kymmeniä senttejä ja lopputulos on todella kevyt ja eloisa! Kiitos vaan Miialle kauniista lopputuloksesta sekä kuvasta! 🙂 Vielä kun oppisin itse tekemään samanlaiset kiharat kuin hän!

Rauhallista joulun aikaa kaikille ja tuokoon uusi vuosi mukanaan ihania asioita meille kaikille!

tmi Henriikka Latvala

inspiroivaa digimarkkinointia ja esiintymistä

Kirjoittaja: Henriikka Latvala