Lauantaina se oli, synttäripäivä nimittäin. Täytin siis 31 vuotta. Ikäkriisiä en tänä vuonna potenut ja luulen, että viime vuoden ikäkriisikin taisi pitkälti olla sittenkin uraan liittyvää kriisiä. Viime vuonna vietin ikimuistoiset juhlat Helsingin keskustassa: käytiin ystäväporukalla ravintolassa syömässä, sieltä tanssimaan ja olimme miehen kanssa varanneet hotellihuoneen, joten yöllä ei tarvinnut seikkailla kotiin. Lapset olivat mummilassa hoidossa.

Tänä vuonna vanhempani kävivät kahvilla ja leivoin heille porkkanamuffinsseja. 5v esikoisemme teki aamulla minulle aamiaisleivän valmiiksi, niin suloista! Lisäksi kahvittelin isosiskoni perheen kanssa, sillä myös kummipojallani on syntymäpäivä samoihin aikoihin kuin minulla. Hänkin on jo 11-vuotias, hurjaa!

Olisi ollut mukavaa nähdä ystäviä ja juhlia, mutta tuleehan näitä synttäreitä taas. Lahjaksi uusin hieman harrastusvälineitä: ostin Horzesta nahkajodhpurit, joissa on lämmin lampaankarvavuori, uuden ratsastuskypärän ja laskettelumonot. Kahden raskauden myötä jalkojeni koko kasvoi yhdellä ja olen hiljalleen joutunut uusimaan koko kenkävarastoni. Talviratsastukseen sopivista jalkineista olen haaveillut jo monta vuotta ja nyt pitäisi varpaiden pysyä lämpiminä myös talviaikaan.

Idea uusiin laskettelumonoihin syntyi, kun kävin hiljattain vuosien tauon jälkeen ystäväni kanssa laskettelemassa ja jouduin toteamaan, että laskettelumononikin olivat jääneet pieniksi. Nyt on uudet Nordican monot hommattu ja ensi viikolla olisi tarkoitus suunnata miehen kanssa rinteeseen, kun lapset ovat menossa mummilaan yökylään. En malta odottaa, sillä emme ole moneen vuoteen laskeneet yhdessä!

Lapsillekin löytyi FB-kirppikseltä käytetyt sukset, monot ja luistimet ja lapset pääsivät eilen ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan hiihtämistä. Esikoinen meni kuin vanha tekijä, kuopus meni nurin tuon tuostakin, onneksi naurun säestämänä. Sanoin jo miehelle etukäteen, että onkohan tämä aivan järjetön idea lähteä molempien kanssa yhtäaikaa, kun heiltä tuntuu usein uusien asioiden äärellä loppuvan kärsivällisyys hyvin nopeasti. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja kuopuskin jaksoi sinnikkäästi yrittää pitkän pätkän ja loppumatkan seurasi kävellen siskon menoa.

Arki on meillä palannut uomiinsa joululoman jälkeen. Lapset ovat palanneet päivähoitoon ja minä jatkan kotona fysiikan, kemian ja biologian pänttäämistä. Pääsykokeet pidetään toukokuussa ja toivotaan, ettei pandemia tänä vuonna sotke pääsykokeita! Loppuun vielä muutama kuva, joita mieheni otti minusta eilen.